Siirry pääsisältöön

Joulukalenteri #24: Konstantinus kääntyy kristityksi (313)

 

 HISTORIAN HETKET -JOULUKALENTERI

Historia on täynnä uskomattomia tarinoita ja käänteentekeviä hetkiä. Tämän vuoden joulukalenterissa esittelen muutaman niistä. Hetkiä, jotka ovat jääneet elämään kollektiiviseen muistiimme ja puhuttelevat vielä vuosisatojenkin takaa.

Luukku 24

Keisari Konstantinus I kääntyy kristinuskoon

Milano, Italia, 2/313

Mitä tapahtui: Juutalaisen toisinajattelijan Jeesus Nasaretilaisen ristiinnaulitseminen oli aiheuttanut Rooman valtakunnalle jo vuosisatoja jatkuneen viheliäisen ongelman; Jeesuksen seuraajat kun eivät lakanneet puhumasta hänestä. Erityisen vaarallista oli kristinuskon monoteismi, joka ei sopinut yhteen Rooman polyteistisen perinteen kanssa.

Kristittyjä vainottiin armotta ajanlaskun ensimmäiset vuosisadat. Käännekohta tapahtui vuonna 313 Milanon ediktin myötä. Keisari Konstantinus I (273–337) salli kristinuskon harjoittamisen ja palautti takavarikoidut varat kirkolle.

Konstantinus kääntyi kristinuskoon ja hänen vaikutuksestaan Jerusalemiin rakennettiin Pyhän haudan kirkko ja vuonna 325 järjestettiin Nikeassa historian ensimmäinen kirkolliskokous, jossa kristinuskon oppia kanonisoitiin. Kristillisen kasteen Konstantinus otti kuolinvuoteellaan. 

 

Symbolismi: Konstantinuksen käännöksestä kristinuskoon liikkuu erilaisia tulkintoja — erään tarinan mukaan Jeesus olisi ilmestynyt Konstantinukselle vuonna 312 ennen Milvinuksen taistelua, ja tämä hengellinen kokemus olisi käännyttänyt hänet. Toisen skeptisemmän teorian mukaan kääntymyksen taustalla oli ennen kaikkea poliittinen laskelmointi, sillä kristinusko oli kätevä väline hajanaisen imperiumin eheyttämiseen.

Konstantinuksen ajattelun todellisia vaikuttumia voimme vain arvailla, mutta sen sijaan kääntymyksen seuraukset ovat kaikkien nähtävissä. Kristinusko on valanut kivijalan eurooppalaiselle kulttuuriperimälle niin hyvässä kuin pahassakin.

Olisiko kristinusko voinut saavuttaa valtauskonnon asemaa koskaan, ellei tuolloin maailman vaikutusvaltaisin mies olisi siihen kääntynyt? Vastausta voimme vain arvailla, mutta Euroopan historia olisi lähtenyt varsin eri laduille ilman tätä yksittäistä tapahtumaa.


 

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...
Lähetä kommentti
Lue lisää