Matin Mietteitä & Mutinoita

Tapahtui tunti sitten Olin seisonut bussipysäkillä jo minuuttitolkulla odottamassa Lehtosen Liikenteen karjavankkuria, kunnes minulla välähti. Miksi haluan tukea Joensuun bussimafiaa, kun voin kävelläkin. Samalla saa liikuntaakin. Yliopiston pyörätelineitä katsoessa näkee, että monet muutkin ovat tulleet samaan johtopäätökseen. Pakkasesta, viimasta, tuiskusta tai puukkojen sateesta huolimatta sadat opiskelijat valitsevat mieluummin pyörän tai jalat liikkumiseen kuin maksavat ylihintaista bussilippua. Kohtuullistamalla opiskelijahintansa Kuopion tasolle olisi Lehtosen Liikenne tehnyt lihavan tilin tänäkin syksynä. Jos kuukausilipun hinta olisi Kuopion 45€ olisin mitä luultavammin hankkinut sen koko syylukukaudeksi ja näin ollen maksanut neljältä kuukaudelta 180€. Joensuussa opiskelijan(kin) kuukausilippu maksaa 60€, joka on niin hävyttömän korkea hinta, että olen käyttänyt bussia vain poikkeustilanteissa kertalipun ostaen. Enkä tosiaan ole ainoa. Lehtosen Liikenne lopettaa Joensu...

Viime perjantaina (15.11) uutisoitiin Talvivaaran kaivosyhtiön hakeutuvan yrityssaneeraukseen. Ongelmat ovat vaivanneet yhtiötä sen koko olemassaolon ajan ja etenkin viime vuoden marraskuussa tapahtuneen ison ympäristövahingon jälkeen koko kaivoksen tulevaisuus on ollut vaakalaudalla. Yrityssaneerausmenettelyn vuoksi Talvivaara aloittaa koko henkilöstöä koskevat yhteistoimintaneuvottelut ja pysäyttää metallitehtaansa tuotannon ainakin kuukaudeksi.  Viime vuoden marraskuussa tapahtuneen kipsisakka-altaan vuodon seurauksena Talvivaaran toiminnasta on tehty useita valituksia Kainuun ely-keskukseen ja Vaasan hallinto-oikeuteen. Samaisen ympäristövahingon vuoksi Pekka Perä päätti palata yhtiön toimitusjohtajaksi, vaikka oli tittelistä luopunut vasta puolisen vuotta aiemmin. Jo aiemmin Talvivaara oli kylpenyt negatiivisessa julkisuudessa, kun maaliskuussa 2012 työntekijä menehtyi kaivoksella työtapaturmassa. Syitä siihen, miksi oikein mikään ei ole onnistunut on varmasti mo...

Yleensä kirjoittelen tässä blogissa yleismaailmallisia asioita, mutta tällä kertaa pysytään hyvin lähellä omaa ja opiskelijan arkea. Olin tänä syksynä ehdolla Itä-Suomen ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa. Tulokset selvisivät viikko sitten 6.11. Sain vaaleissa 13 ääntä, mikä ei riittänyt edustajistopaikkaan, mutta oli ensikertalaiselle kuitenkin ihan kelpo tulos. Kiitos vaan äänestäneille. Mitä tästä koko prosessista sitten jäi mieleen? Päällimmäisenä se, että koko vaalit olivat iso lihava vitsi.  Äänestysprosentiksi omassa yliopistossani tuli hävettävän huono 17,3% ja valtakunnallisesti se ei ollut juurikaan parempi, noin 20% luokkaa. Vuoden 2011 vaaleissa prosentti oli kuitenkin 28, joten aika rajusta pudotuksesta puhutaan. Tämä pudotus ei voi johtua ainakaan siitä, etteikö tietoisuutta vaaleista olisi ollut. ISYY:n nettisivuilla oli oma osionsa vaaleille ja sen lisäksi kampuksella oli reilusti julisteita ympäriinsä, joissa muistutettiin vaaleista. Vaalikonekin siel...

Yle lähetti viikko sitten (28.10) Virpi Suutarin tekemän dokumenttielokuvan Hilton . Dokumentissa seurattiin neljän Nuorisosäätiön vuokra-asunnossa Itä-Helsingissä asuvan nuoren, sekä keski-ikäisen (toisaalla asuvan) Maken elämää. Nuorista kolme oli miehiä ja yksi nainen, iältään nuoret olivat 20:n ja 30:n välissä. Nimi Hilton oli tietenkin parodia maailman kuuluisimmasta hotelliketjusta. Kuten noista lähtökohdista saattoi päätelläkin, näillä nuorilla ei mennyt erityisen hyvin. He eivät käyneet koulussa tai töissä. Elämää leimasivat päihteet, maksuhäiriöt, väkivalta ja köyhyys (sanan monissa eri merkityksissä). Nämä asiat muodostivat ”kurjuuden kehän”, jossa yksi asia ruokki toista ja ulospääsyä oli vaikea löytää. Yksi toistuva teema dokumentissa oli laskujen repiminen. Laskun kolahtaessa postiluukusta se revittiin silpuksi ja heitettiin ”lumisateena” ilmaan. Minulla oli vaikeuksia käsittää, miten kukaan voi suhtautua asiaan tuolla tavalla. Kaitpa he kokivat, että peli oli men...