Internet pilasi työnhaun. Muinaisina aikoina avoimista työpaikoista saatettiin kertoa lehti-ilmoituksella ja lisätietoja paikasta saattoi kysyä soittamalla tai käymällä paikan päällä. Työhakemukset otettiin vastaan paperisina ja niitä oli siedettävä määrä. Lehti-ilmoitusten etsintä, työhakemuksen laadinta ja paikan päällä käyminen vaativat siinä määrin viitseliäisyyttä, että sen nähdäkseen työpaikan suhteen oli syytä olla tosissaan. Toisin on internet-aikana. Meillä on mol.fi, duunitorit, oikotiet ja muut vastaavat työnhakusivustot, joihin kätevästi kerätään työpaikkailmoitukset. Hakemuksen tekeminen on suunniteltu nopeaksi ja vaivattomaksi. Voittajia eivät kuitenkaan ole olleet sen enempää työnantajat kuin työnhakijatkaan. Hakemusten määrä on räjähtänyt, ja sen tähden työnantajat eivät ehdi niihin perehtyä. Apuna käytetään tekoälyä, joka seuloo tekstimassasta avainsanoja ja termejä, kylmästi hyläten sellaiset hakemukset, joista nämä puuttuvat. Työnhakijan osaksi...
Est. 2013. Blogi on kuollut viestintämuoto, näin väitetään. Tahdon taistella tätä oletusta vastaan. Blogissa käsittelen asioita, jotka kulloinkin ovat mielen päällä.