Siirry pääsisältöön

Joulukalenteri #22: Vuosituhat vaihtuu (2000)

 

HISTORIAN HETKET -JOULUKALENTERI

Historia on täynnä uskomattomia tarinoita ja käänteentekeviä hetkiä. Tämän vuoden joulukalenterissa esittelen muutaman niistä. Hetkiä, jotka ovat jääneet elämään kollektiiviseen muistiimme ja puhuttelevat vielä vuosisatojenkin takaa.

Luukku 22

Uusi vuosituhat alkaa

1.1.2000

Mitä tapahtui: Matemaattinen todennäköisyys sille, että todistat vuosituhannen vaihdetta ”livenä” on noin 7 %, toisin sanoen noin yksi ihminen neljästätoista todistaa tällaista tapahtumaa omin silmin.

Vuodenvaihteeseen 1999–2000 kohdistui monenlaisia pelkoja ja odotuksia. Vuosituhannen vaihde on raamatullisten mittasuhteiden asia, joten siihen kytkeytyi lukuisia maailmanlopun teorioita. Monet hamstrasivat apokalypsiin varautuen ja maltillisemmatkin ihmiset esimerkiksi välttelivät lentomatkustamista juuri vuosituhannen vaihteen aikana.

Suurin pelko sai nimen ”Y2K-ongelma.” 1900-luvun aikana tietokoneiden laskentateho oli vielä varsin rajallinen, joten vuosiluvut tallennettiin usein vain kahdella numerolla, esimerkiksi 82 tarkoitti 1982. Pelättiin, että vuodenvaihteessa ohjelmistot tulkitsisivat vuoden 00 vuodeksi 1900, joka voisi johtaa jopa kriittisen infrastruktuurin, kuten sähköverkkojen tai pankkijärjestelmän kaatumiseen. 

 

Symbolismi: Mitään katastrofaalista ei tapahtunut vuodenvaihteessa 2000. Uhka oli kuitenkin todellinen ja siihen varauduttiin vimmaisesti — maailmanlaajuisesti useita satoja miljardeja dollareita käytettiin Y2K-ongelman ennaltaehkäisyyn.

Jokainen vuodenvaihde symboloi vanhan loppua ja uuden alkua. Vuosi 2000 oli hetki, jolloin pystyi pysähtymään edeltäneen vuosituhannen kaikkien tapahtumien äärelle — skaala ulottui ristiretkistä mustaan surmaan ja Ranskan vallankumouksesta Neuvostoliiton romahdukseen.

Mikäli vuosituhatta hahmottaisi kilometrin mittaisena juoksuna, niin uudesta vuosituhannesta takana olisi vasta 25 metriä, eli muutama vaivainen juoksuaskel. Tämä tiivistää vuosituhannen vaihteen symboliikan: se laittaa kaiken mittasuhteeseen. Tuollaisena hetkenä yksittäinen ihminen tuntee itsensä pieneksi, jota ei kuitenkaan pidä tulkita synonyymiksi merkityksettömyydelle.


 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...