Matin Mietteitä & Mutinoita

    Urani Kelalla päättyi eilen 17. tammikuuta 2022. Ensimmäistä kertaa päädyin tämän valtionviraston palvelukseen kesällä 2018 suorittaessani vielä yhteiskuntatieteiden maisterin opintoja. Olin tuon kesän asiakaspalvelussa ja sitä seuraavan kesän 2019 sitten ratkaisupuolella. Kesän jälkeen olin poissa noin kuusi viikkoa, kunnes lokakuussa 2019 aloitin jälleen osa-aikaisena työntekijänä opiskeluiden ohessa. Toukokuusta 2020 alkaen olen sitten tehnyt töitä täysiaikaisesti, ensin pätkäsopimuksilla ja 1.2.2021 alkaen vakituisella sopimuksella. Eilen se päättyi.    Hakijamäärät Kelan tehtäviin ovat valtavan suuria, joten olin tavattoman kiitollinen, että minut poimittiin noiden satojen hakijoiden joukosta. Oli kuitenkin alusta alkaen selvää, että Kelan virkailijan ammatti ei ollut minun loppupäämääräni elämässä. Olin ja olen edelleen täysin aidosti innostunut niistä asioista, joista opin yliopistovuosina. Yhteiskunnan rakenteista, murroksista ja ilmiöistä, historiallis...

  Minut on ohjelmoitu siten, että omien murheideni lisäkseni kannan mukanani myös tietyn määrän maailmantuskaa. Tätä en voi kytkeä pois kuin valokatkaisimesta, ja joskus se käy taakaksi, kun huomaan murehtivani asioista, joihin en pysty mitenkään vaikuttamaan. Tämän luonteenpiirteeni vuoksi olen myös tätä blogia vuosikaudet kirjoittanut, kun on vaikea vaan olla hiljaa, kun näkee jonkin epäkohdan. Vaikka tietää, että näillä kirjoituksillani minimaalinen vaikutus onkin, niin ainakin saan itselleni asioita purettua.    Edeltävän noin kuuden viikon aikana olen ollut erityisen huolestunut mihin maailma on menossa koronaviruksen kanssa. Osassa Euroopan unionin jäsenmaista on käytössä ja/tai suunnitteilla erittäin ankaria koronarajoituksia, jotka erityisesti kohdistuvat rokottamattomiin. Itävallassa koko kansan pakkorokottamisesta on jo päätetty ja Saksassa sen läpimeno parlamentissa lienee läpihuutojuttu. Se ei varmasti jää siihen, vaan muutkin maat seuraavat perässä. Ilman v...