Matin Mietteitä & Mutinoita

Arki joensuulaisena opiskelijana on nyt alkanut. Ihan mukavastihan tämä on mennyt, vaikka asumisjärjestelyn kanssa onkin vähän totuttelua. Venäläisiä kämppiksiä on vaihteleva määrä ja olut heille ainakin maistuu. Lisäksi asunnosta on melkein jokainen tuikku palanut, vaatekaapissa ei ole hyllyjä, pesukoneesta toimii ainoastaan pikaohjelma, vessan valokatkaisimessa on kosketushäiriö, jonka vuoksi valon saa päälle (kirjaimellisesti) väkivaltaa käyttämällä. Nyrkillä kun paukuttaa katkaisijaa tarpeeksi lujaa ja useasti, niin se (yleensä) syttyy. Lisäksi voisi mainita, että vessasta puuttuu koukut pyyhkeille ja wc-paperiteline. :D  Asumus sijaitsee hyvin lähellä Joensuun pahamaineisinta katua, ”Luotikujaa”, joka on siis Latolankatu. Tämä tarkoittaa päivittäistä noin 4,5 km fillarointia keskustaan. Kaikki tämä on kuitenkin melko pientä, ja kolmessa viikossa on jo oppinut tulemaan toimeen näiden pikku puutteiden kanssa. Opiskelujen osalta syksy on käynnistynyt hieman hitaanlaisest...

Securitas on ollut enemmän tai vähemmän osa elämääni viimeisen reilun yhdeksän vuoden ajan. Maaliskuussa 2013 kertaalleen jo lähdin, mutta jo toukokuussa 2014 palasin. Eilen 31.8.2017 tein viimeisen vuoroni ennen pitkän opintovapaan alkua. Käyn tässä läpi tuntemuksia tältä jälkimmäiseltä Securitas-ajanjaksolta.  Paluu kolmen punaisen pallon palvelukseen oli osittain pakon sanelema, koska veloistani selvitäkseni tarvitsin vakituisen palkkatyön. En kuitenkaan tuolloin ajatellut sitä tuolta kannalta. Vuosi yliopistossa yhteiskuntatieteiden laitoksella oli herkistänyt sille, kuinka kiven alla vakituinen palkkatyö nykypäivän maailmassa on "Kurjan kohtaloni" surkuttelun sijaan olin iloinen, että sain uuden mahdollisuuden Securitaksella. Olin työskennellyt aiemmalla pätkälläni Sellossa ja Kampissa. Kävi ilmi, että ainakaan heti en pääsisi noihin työkohteisiin, mutta töitä riittäisi Espoontorilla ja Lippulaivassa. Tämä kelpasi oikein hyvin. Etenkin Espoontori oli siinä miele...