Joulukalenteri #17: Ståhlbergien muilutus (1930)

 

HISTORIAN HETKET -JOULUKALENTERI

Historia on täynnä uskomattomia tarinoita ja käänteentekeviä hetkiä. Tämän vuoden joulukalenterissa esittelen muutaman niistä. Hetkiä, jotka ovat jääneet elämään kollektiiviseen muistiimme ja puhuttelevat vielä vuosisatojenkin takaa.

Luukku 17

K.J. Ståhlberg ja vaimonsa Ester kyydityksen jälkeen

Helsinki, Suomi, 16.10.1930

Mitä tapahtui: Lapuan liike oli vuosina 1929–32 Suomessa toiminut antikommunistinen ja oikeistoradikaali kansanliike. Liikkeen suurin voimainnäyte oli heinäkuussa 1930 järjestetty talonpoikaismarssi, jossa peräti 12 000 liikkeen kannattajaa eri puolilta Suomea kokoontui Senaatintorille Helsinkiin.

Lapuan liike pyrki vaikuttamaan parlamentaarisesti, mutta sen radikaalimmalle siivelle moinen oli liian hidasta ja tehotonta. Lokakuun 14. päivänä 1930 Lapuan liike järjesti entisen presidentin Kaarlo Juho Ståhlbergin ja hänen vaimonsa Esterin sieppauksen.

Ståhlbergit ”muilutettiin” Joensuuhun asti, jossa heidät vapautettiin. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Ståhlbergeille oli varattuna jatkoyhteys vielä syvemmälle itään, valtakunnan rajalle saakka, mutta tämä peruuntui. Ståhlbergit löysivät Joensuusta yösijan tuttavansa luota ja pääsivät palaamaan junalla Helsinkiin pari päivää sieppauksensa jälkeen. 

 

Symbolismi: Lapuan liike oli omanlaisensa suomalainen ilmiö, mutta lintuperspektiivistä katsoen se linkittyi laajempaan eurooppalaiseen oikeistolaiseen liikehdintään maailmansotien välisenä aikana. Yhdistävänä tekijänä kaikille näille liikkeille oli ihailu esikuvaansa, Italian fasistipuolueen perustajaa, Benito Mussolinia kohtaan.

Punaisiin ja valkoisiin leireihin jakautuneessa Suomessa Lapuan liike keräsi aidosti kannatusta. Ståhlbergien muilutus oli käännekohta, jonka jälkeen maltillinen oikeisto sanoutui irti liikkeen toiminnasta ja se alkoi kannatustaan myös kansan keskuudessa. Liike radikalisoitui entisestään ja sen poliittinen vaikutusvalta hupeni. Lapuan liike kiellettiin ja lakkautettiin toukokuussa 1932, eivätkä sen seuraajat enää keränneet vastaavanlaista suosiota.

Symbolisesti oli kyse siitä, kuinka poliittisen väkivallan käyttäminen yleensä kääntyy tarkoitusperäänsä vastaan. Tarinan lopputulema on myös osoitus suomalaisen demokraattisen järjestelmän kestävyydestä. Lapuan liikkeen painostuksessa demokratia taipui, muttei koskaan katkennut.