Matin Mietteitä & Mutinoita

Euroopan parlamentin vaalien ennakkoäänestys on alkanut ja varsinainen vaalipäivä on reilun viikon kuluttua sunnuntaina. Vuonna 2009 äänestysprosentti oli valtakunnallisesti 40:n kieppeillä. Itä- ja Pohjois-Suomessa prosentti painui paikoittain pelottavan lähelle kolmeakymmentä. Ymmärrän hyvin miksi EU-vaaleja ei koeta kovinkaan läheisiksi. Kainuun korpimetsästä katsottuna tuntuu, että päätöksenteko on livennyt herrojen ja rouvien norsunluutorniin jonnekin toiseen ulottuvuuteen. Se onkin totta, että päätökset tehdään maantieteellisesti kaukana, mutta ne tuntuvat hyvin lähellä. Tilanteesta tekee hullunkurisen se, että nimenomaan Itä- ja Pohjois-Suomelle EU:n päätöksillä on erityisesti painoarvoa.  Maaseudun kehittämiseen varatut rakennerahat ja maataloustuet nyt tärkeimpinä. Onko syrjäkylillä tehty mitään hanketta ilman EU:n Leader (tai jotain muuta vastaavaa) tukea viime vuosina? Maataloustukien puolustaminen on siinä mielessä tärkeää, että ilman niitä ruuan hinta nous...

Suvaitsevaisuus on todellinen ajan hengen iskusana. Välillä tätä maailman menoa seuratessa on kuitenkin tullut mieleen, että olisiko välillä pieni ennakkoluuloisuus sittenkin vaan hyvästä. Historian avulla pystyy ymmärtämään paremmin nykypäivää, joten otankin sieltä esimerkin. 1930-luvun kuluessa äärioikeistolaiset fasistipuolueet nousivat monessa Euroopan maassa valtaan ja ilmiö ulottui Suomeenkin Lapuan liikkeen muodossa. Sen ajan vallanpitäjät eivät voineet olla niin tyhmiä, etteivätkö he olisi nähneet tässä liikehdinnässä suuriakin riskejä. Asiaa päätettiin kuitenkin suvaita niin pitkään kunnes oli liian myöhäistä. Toinen maailmansota syttyi ja se vaati vähintään 62 miljoonan ihmisen hengen, puhumattakaan haavoittuneiden määrästä ja henkisestä kärsimyksestä.  Tuota taustaa vasten täytyykin kysyä, että pitääkö meidän vaan suvaita sitä, mitä juuri nyt tapahtuu Ukrainassa? Voiko Krimin niemimaan valtauksen nähdä verrannollisena Tsekkoslovakian sudettialueiden valtauksee...