Tänään aamupäivällä kirjoittelin tekstejä liittyen kurssiin, joka käsittelee harvaan asuttua maaseutua. Luentomateriaaleissa oli mainittu myös entinen kotikyläni Rasimäki. Eikä sinällään ihme, onhan se yksi Suomen tutkituimpia kyliä . Nyt kun olen pyöritellyt asiaa akateemisen puolueettomasti, niin voisinpa kirjoittaa siitä myös ei-akateemisesti. Toisin sanoen suoraan mitä ajatellen, ilman filttereitä. En koskaan tykännyt kasvamisesta Valtimolla ja vielä vähemmän Rasimäellä. Kirkonkylän keskuksessa olisin varmastikin jollain tasolla viihtynyt, olihan siellä uimaranta, kuntosali, kirjasto ja jotain muutakin ajanviettomahdollisuuksia. Tuollaiset asiat olisivat teinivuosina kiinnostaneet, mutta sen sijaan mopojen ja traktorien rassaaminen ja metsäkanalintujen tai hirvenmetsästys ei. Noh, arvatenkin noita minulle kuitenkin tuputettiin. Etenkin pimeänä vuodenaikana (eli suurin osa vuodesta) harrastusmahdollisuudet olivat kovin ohuet. Konsolipelit, televisio ja kirjat....
Est. 2013. Blogi on kuollut viestintämuoto, näin väitetään. Tahdon taistella tätä oletusta vastaan. Blogissa käsittelen asioita, jotka kulloinkin ovat mielen päällä.