Siirry pääsisältöön

Joulukalenteri #3: Sokrateen puolustuspuhe (399 eKr.)

 

HISTORIAN HETKET -JOULUKALENTERI

Historia on täynnä uskomattomia tarinoita ja käänteentekeviä hetkiä. Tämän vuoden joulukalenterissa esittelen muutaman niistä. Hetkiä, jotka ovat jääneet elämään kollektiiviseen muistiimme ja puhuttelevat vielä vuosisatojenkin takaa.

Luukku 3

                    Sokrates kuolee myrkkykatkomaljaan

 Ateena, Kreikka, 399 eKr.

Mitä tapahtui: Sokrates (n. 470—399 eKr.) yhdessä oppipoikansa Platonin kanssa valoi perustan länsimaiselle filosofialle. Hän siirsi painotuksen luonnonfilosofiasta ihmiseen ja nimensä mukaisesti loi sokraattisen menetelmän — tällä tarkoitetaan dialogia, jossa valmiiden vastausten sijaan oppilaita innostetaan ajattelemaan kysymysten avulla.

Ateenan kaduilla Sokrates oli tunnettu hahmo ja nykytermein häntä voisi kuvata uteliaaksi ja rasittavaksi kylähulluksi. Ateenan valtaapitävät eivät arvostaneet aikansa toisinajattelijaa, ja Sokrates joutui oikeudenkäyntiin. Syytökset olivat epäkunnioitus jumalia kohtaan sekä nuorison turmeleminen. Oikeudenkäynnin päätteeksi Sokrates tuomittiin kuolemaan ja hän joi omatoimisesti henkensä vieneen myrkkymaljan. 

 

Symbolismi: Jotkut poikkeusyksilöt ovat niin radikaalisti omaa aikaansa edellä, että joutuvat elämässään mitätöidyiksi, halveksituiksi ja pahimmissa tapauksissa tapetuiksi. Huomionarvoista on, että aikalaistietojen mukaan oikeudenkäynnin tarkoituksena oli varoittaa Sokratesta, ei sentään surmata.

Puolustuspuheessaan Sokrates kuitenkin puolusti itseään niin uhmakkaasti ja rohkeasti, että se ärsytti oikeuden antamaan kuolemantuomion. Sokrates joi myrkyn tyynesti. Kyseessä onkin klassinen esimerkki siitä, kuinka rehellisyydestä ja todeksi uskomistaan asioista pidetään kiinni — vaikka sitten oman henkensä kustannuksella.

 

Kuva: Jacques-Philip-Joseph de Saint-Quentinin maalaus ”Sokrateen kuolema” vuodelta 1762.

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...