Matin Mietteitä & Mutinoita

Minun hommissa kehittyy ajan myötä melko kova suojakuori. Kunnianloukkaukset ja väkivallalla uhkailut oppii ohittamaan olankohautuksella. Se vaan kuuluu toimenkuvaan ja onhan monia muitakin ammattikuntia, jossa vastaavanlaista joutuu sietämään. Epäkiitollisia hommia on maailma pullollaan. Näin ollen nuo eivät hetkauta minua enää ollenkaan.  Nyt joulukuussa olen tehnyt muutamia liikenteenohjausvuoroja. Pari niistä oli merkitty ihan työvuorolistaan ja loput olen ottanut ylitöinä, koska firmalla on ollut vaikeuksia saada ketään niitä hoitamaan. Kirjoitan tätä nyt palattuani kyseisestä vuorosta ja sen täytyy olla maailmankaikkeuden epäkiitollisinta työtä.  On oikeastaan ihan yksi lysti mitä teet tai olet tekemättä, niin osalle ihmisistä liikenteenohjaaja on kuin ilmaa. Vaikka näyttäisit pysähtymiskäskyä niin selkeästi kuin suinkin vaan osaat, niin osa ihmisistä ajaa vain ohi. Jotkut taas pysähtyvät ja kiltisti kuuntelevat mitä sanot. ”Olkaa hyvä, kääntykää vasemmall...

Kop kop. Se alkaa hiljaa, kuin kuiskauksena. Kuvittele, että joku on ovesi takana. Tiedät, että missään tapauksessa et saa avata ovea, muuten käy kalpaten. Kop kop kop kop. Pahansuopainen vierailija alkaa koputtamaan entistä tiiviimmin ja aggressiivisemmin. Koitat olla välittämättä, mutta se on mahdotonta. Ring, ring, ring, ring, ring. Vierailija rämpyttää ovikelloa herkeämättä. Et reagoi ja seuraa hetken hiljaisuus. Kunnes PAM PAM PAM! Ovea moukaroidaan lekalla kerta toisensa jälkeen. Suljet silmäsi ja toivot sen loppuvan. Ja niin se loppuu. Kunnes alkaa taas uudestaan ehkä tunnin tai kolmen päästä. Kuvittele tämän kaiken tapahtuvan kehosi sisällä.  Olen ollut kohta viisi vuorokautta polttamatta ja myös ilman mitään nikotiinikorvaustuotteita. Tuossa koitan kuvata pahinta vieroitusoiretta. Se ei ole ihan helppoa edes pukea sanoiksi. Se on kutittava, jopa polttava tunne, joka alkaa kurkkutorvesta ja leviää keuhkojen alueelle. Ensiksi kuin pieni kissanpentu kutittelisi pi...

Hallituksen viikko sitten esittämä leikkauslista palkansaajille on aloittanut melkoisen myrskyn. Netin keskustelupalstat ovat täyttyneet tulikiven katkuisista viesteistä ja asiasta on puhuttu varmasti ihan jokaisella työpaikalla ympäri Suomen. Perjantaina järjestetään poliittinen mielenilmaus, joka ainakin julkisen liikenteen osalta tarkoittaa käytännössä 12 tunnin mittaista lakkoa. Suomi pysähtyy. Kuinka totaalisesti, sen näkee sitten vasta perjantaina.  Erilaisten asennetutkimusten mukaan (kts. lähde) suomalaisten kriisitietoisuus on korkealla. Jos näin on, niin miksi kansa raivostui hallituksen toimista? Luulen tietäväni vastauksen.  Toisen maailmansodan jälkeen on eletty ennennäkemätöntä hyvinvoinnin ja talouden kasvun aikaa. Toki siihen on mahtunut mm. 1990-luvun alun lama, mutta isossa kuvassa suunta on ollut koko ajan ylöspäin. Koko yhteiskunta on rakennettu oletukselle ikuisesta kasvusta, josta olen aiemmin kirjoittanut. Oletusarvo on se, että hyvinvoi...