Matin Mietteitä & Mutinoita

Kaksi ja puoli vuotta on puhuttu siitä, kuinka Jyrki Kataisen johtama sixpack hallitus on kykenemätön päätöksiin. Köyttä vedetään koko ajan kuuteen eri suuntaan ja jokaisella puolueella on omat kynnyskysymyksensä. Kataisen asemaa ei käy kateeksi. Miten tällaiseen konklaaviin ollaan sitten päädytty? Perimmäinen syy löytyy suomalaiseen politiikkaan syvälle juurtuneesta ja äärimmilleen viedystä konsensus hengestä. Kaikkien pitää tulla keskenään toimeen. Aate on jalo ja nykypäivän globaalin maailman hengen mukainen. Onko tämä sitten paras tapa saada kasaan toimintakykyinen hallitus, joka pystyy tekemään myös kipeitä päätöksiä. Etenkin Vasemmistoliitolle mukanaolo kokoomusvetoisessa hallituksessa tuntuu olleen katkera pala. Kansanedustajat Markus Mustajärvi ja Jyrki Yrttiaho eivät ensinkään sitoutuneet hallitusohjelmaan ja perustivat oman vasenryhmänsä jo ennen kuin eduskuntatyö pääsi alkamaan. Viime keväänä osinkoverouudistus sai vasemmiston näkemään punaista ja väläyttämään...

Mistä johtuu se, että suomalaisessa yhteiskunnassa mielikuva työnteosta on niin yksipuolinen? Monesti jo yläkoulun opettajat takovat oppilaittensa päähän, että työtä tehdään kasista-neljään (tai ysistä-viiteen) jossakin toimistotornissa omassa pienessä konttorissa. Samaa laulua ylistää myös eri medialähteet. Kun tehdään artikkelia työnteosta, niin hyvin monesti lähtökohtana on virka-aikana tapahtuva toimistotyö. Ikään kuin se olisi ainoa vaihtoehto. Trendinä on se, että suomalaisia ei kiinnosta likaiset duunarihommat. Kolmivuorotyö vartijan ammatissa on esimerkiksi heti yök, ja vielä vähemmän kiinnostaa jotkin likaiset duunarihommat kuten putkimiehen tai vuodeosaston lähihoitajan työt. Alojen palkkaus myös korreloi arvostuksen kanssa. Pois lukien ehkä putkimies, jotka kuulemani mukaan saattavat päästä hyvillekin tienesteille. Onhan se toki positiivista, että nuoria ihmisiä kannustetaan kurkottamaan potentiaalinsa äärirajoille ja hankkimaan mahdollisimman hyvä tutkinto. I...

Jotkut ihmiset eivät pysty sietämään urheilua ja etenkään muiden kohkaamista siitä. Pystyn jotenkuten ymmärtämään tämän. Onhan huippu-urheilu periaatteessa vain aikuisten ihmisten leikkiä, minkä tulokset eivät tavallisen tallaajan elämänkulkuun vaikuta millään tavalla. Mutta miksi urheilu sitten on niin suosittua, ja miksi ihmiset jaksavat sitä seurata suurella tunteella? Historiallisesti Suomessa urheilulla on ollut valtava kansaa yhdistävä vaikutus. Nykypäivänä urheilun ollessa markkinavoimien armoilla ja useasti maksukanavilla sellaisia koko kansaa yhdistäviä urheilutapahtumia on yhä vähemmän. Toista oli kuitenkin Suomen valtion itsenäistymisen jälkeisinä vuosikymmeninä. Hannes Kolehmainen, Paavo Nurmi, Ville Ritola ja muut 1900-luvun alun urheilusankarit olivat omiaan vahvistamaan suomalaisten kansallistunnetta ja tunnettavuutta maailmalla. Ylen radio (ja myöhemmin) tv-lähetyksiä seurattiin joka niemennotkossa koko perheen voimalla. Yksi syy tietysti oli, että tuohon aikaa...

Vaatimattomuus on hyve ja itsekehu haisee. Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa. Näinhän meitä suomalaisia opetetaan jo vaahtosammuttimen korkuisesta lähtien. Suomalaiset vieroksuvat viimeiseen asti ylimielisiä ja oman arvonsa tietäviä ihmisiä. Esimerkkinä käyköön vaikka suosittu (mutta ehkä vielä enemmän vihattu) räp artisti Cheek. Mentaliteetti heijastuu myös huippu-urheiluun. Siinä missä yhdysvaltalaiset lähtevät voittamaan, suomalaiset kliseisesti ”tekevät parhaansa.” Olettaisin, että sama ilmiö on läsnä myös kansainvälisessä työelämässä. Suomalaisia arvostetaan, mutta he eivät arvosta itseään. Rujosti ilmaistuna joskus voisi kuitenkin hetkeksi pysähtyä rakastelemaan peilikuvansa kanssa. Juhlitaan kun on juhlan paikka, eikä vähätellä omia saavutuksia olivat ne sitten miltä elämän osa-alueelta hyvänsä. Omassa elämässäni olen tällä hetkellä ylpeä siitä, että pääsin ensimmäisellä yrittämällä yliopistoon sisään. Työttömyyden ja köyhyyden riivaamasta maalaisperheestä läh...