Matin Mietteitä & Mutinoita

Koska en ole naimisissa eikä pahemmin lapsiakaan ole, niin elämäni suurin saavutus lienee se, että pääsin yliopistoon sisään ensimmäisellä yrittämällä. Joillekin tuo lienee melko arkipäiväinen juttu, mutta omalla kohdalla tuo tapahtui vastoin kaikkia todennäköisyyksiä. Sen kummemmin syyttämättä vanhempia tai ketään muutakaan voi huoletta todeta, että lähtökohdat eivät todellakaan olleet parhaat mahdolliset. Monille varmasti oli yllätys, että onnistuin tuossa. Ehkäpä tärkeintä tuossa oli, että sain muutaman asian todistetuksi itselleni. ”Minusta on muuksikin kuin perusduunariksi, en minä aivan tyhmä ole.”  Yliopisto oli unelma, jonka onnistuin saavuttamaan. Siitä olen ylpeä varmasti loppuelämäni ajan. Kuten myös siitä, että ensimmäisenä vuonna opinnot sujuivat erittäin hyvin ja sain hyviä arvosanoja sekä ison kasan opintopisteitä. Alun alkaenkin tuo oli riskipeliä. Tiesin jo ennalta, että aiempina vuosina tekemieni virhearvioiden vuoksi opiskeluajasta tulisi rahallisesti ...