Matin Mietteitä & Mutinoita

  Jumala on kuollut! Jumala pysyy kuolleena! Ja me olemme hänet surmanneet! Kuinka me lohduttaudumme, me kaikkien murhaajien murhaajat? Pyhin ja mahtavin, mitä maailma on tähän saakka omistanut, on vuodattanut verensä kuiviin meidän veitsiemme alla, – kuka pyyhkii meistä tämän veren?   Näin julisti moraalifilosofi Friedrich Nietzsche jo vuonna 1882. Jumalan kuolemalla Nietzsche tarkoittaa muutosta, jossa uskonto ja uskonnolliset instituutiot eivät enää ohjaa länsimaalaisen ihmisen elämänkulkua ja moraalisäännöstöä. Aikaansa edellä ollut Nietzsche tiesi, että tämä aiheuttaisi ongelmia.    Ihmiset ovat hengellisiä olentoja ja tarvitsevat jonkinlaisen moraalikehikon, jota kohti pyrkiä ja suunnistaa elämänsä käänteissä. 1900-luvulla ehkäpä suorastaan epäjumalan asemaan nousivat aatteet kansallisvaltiosta ja sitä taustalta ohjaavat ideologiat, kuten kapitalismi, fasismi ja kommunismi. Näiden varaan yksilö pystyi identiteettiään nojaamaan ja rakentamaan. Lopputulok...

  Eduskuntavaalit ovat noin puolen vuoden kuluttua. Lokakuussa julkaistussa puoluekannatusgallupissa keskustapuolueen kannatus oli mittaushistorian heikointa eli 10,3 % ilmoitti äänestävänsä keskustaa. Surkein lukema ikinä.    Syitä tähän ei ole vaikeaa löytää ja nopealla pohtimisella niitä löytyy ainakin neljä:      1) Kaupungistumisen megatrendi Niin kauan kuin olen elänyt, on keskustaa väitetty auringonlaskun puolueeksi, joka hiipuu marginaaliin sitä myöten, kun kaupungistuminen etenee. En ihan usko tähän argumenttiin, koska keskusta on niinkin vastoittain kuin 2015 voittanut vaalit ja ollut pääministeripuolue. Puolue on myös varsin onnistuneesti profiloitunut maakuntien — ei pelkästään maatyöläisten — puolustajaksi. Joten en usko, että tämä asia on mikään vastaansanomaton yleinen totuus, ja etteikö sitä vastaan voisi pärjätä.    2) Hallitukseen oli päästävä vaalitappiosta huolimatta Eduskuntavaaleissa 2019 keskusta kärsi murskatappion ja...

  Luin vihdoin Aldous Huxleyn klassikkokirjan ”Uljas uusi maailma”. Lopulta tuli tunne, että en voi asiaa enää lykätä. Tämä johtuu siitä, että kovin useassa kuulemassani puheenvuorossa tai lukemassani tekstissä tavalla tai toisella viitataan tähän teokseen. Oli pakko päästä alkulähteelle, jotta tietäisin tarkasti mistä puhutaan.    Vuonna 1932 ensimmäistä kertaa julkaistu teos on kuvaus dystopiasta. Maailmasta, jossa ei enää ole isejä tai äitejä, vaan ihmiset tuotetaan laboratorion olosuhteissa. Humanistinen hössötys ihmisten yhtäläisyydestä ja tasavertaisuudesta on heitetty historian romukoppaan ja yhteiskuntaluokka- ja tehtäväsi päätetään jo koeputkessa. Huipulla ovat alfaplussat, joista kasvatetaan johtajia ja pohjalla epsilonit, joiden osana on suorittaa yksitoikkoiset ja ankeat tehtävät. Lapsena unen aikana aivoihin juurrutettavat hypnopediset moraaliopetukset varmistavat, että yksilö tietää paikkansa, kun aikuisuus koittaa. Tätä kutsutaan olouttamiseksi . Seks...