Matin Mietteitä & Mutinoita

Tähän päivään kulminoitui syyslukukausi. Aamupäivällä pidin pikku esitelmän aiheesta ammattiyhdistysliike, ja sitten kiireellä heti perään tilastollisten menetelmien tenttiin toiselle puolelle kampusta. Näistä tuo tilastollisten menetelmien kurssi on sellainen yhteiskuntatieteilijän klassinen kompastuskivi, ja ymmärtäähän sen – humanisti ja matemaattiset kaavat sopii huonosti yhteen. Tosin tämäkin on karkeahko yleistys, mutta suokaa se anteeksi. Huomenna on sitten vielä yhdellä kurssilla yksi kokoontumiskerta, ja sen jälkeen voi valmistautua joulun viettoon. Tai miten se nyt opiskelijalla menee….työt kuitenkin kulkevat koko ajan mukana, joten työn ja vapaa-ajan raja hämärtyy. Olen tässä itse itselleni asettanut tavoitteen, että ennen vuodenvaihdetta pitäisi vielä pari kirjoitustehtävää saada palautetuksi, joten ihan kokonaan irti työstä ei pääse vielä huomenna. Puhun opiskelusta nimenomaan työnä, koska se kuvastaa asennettani. Esimerkiksi juuri tuo tilastomenetelmien kurssi ...

612-kulkue järjestettiin nyt neljättä kertaa, ja joka vuonna siihen on liittynyt ristiriitoja. Nyt marssi nousi jo etukäteen otsikoihin, kun Töölöntorille suunniteltu lasten tapahtuma alpakkoineen kaikkineen joutui väistymään Telia-stadionille marssin tieltä. 1 Joidenkin mielestä viime hetkellä keksitty lastentapahtuma olikin tosiasiassa vasemmistolaisten jekku, jonka ainoa tarkoitus oli mustamaalata heidän fasistiseksi kokemaansa soihtukulkuetta. 2 Itse en tuohon oikein osaa ottaa kantaa. Jos lastentapahtuma oli vain silmänkääntötemppu, niin sitä tuskin olisi ollenkaan järjestetty. Nyt se kuitenkin järkättiin Telia-stadionilla, joka viittaa siihen, että ihan aidolla asialla oltiin alun pitäen. Toisaalta taas esimerkiksi nettijulkaisu Päivän Byrokraatin paljon huomiota saanut päivitys perustelee asian hyvin myös toiselta kannalta. 3 En tiedä, eikä tämä ole se olennainen kysymys ensinkään. Olennaista sen sijaan on se, onko kyseessä natsien marssi vai tavallisen kansan kulkue. ...

Vuosi oli 1997. Tuolloin olin kymmenvuotias ja Suomen 80-vuotista itsenäisyyttä juhlittiin jollakin teemapäivällä Valtimon Rumon alakoulussa. Tuolloin se jotenkin iski – hyvänen aika! Suomen 100-vuotispäivähän sattuu minun elinajalle, vaikka silloin olenkin jo ihan ikäloppu kolmekymppinen ukko. Kaikki sen tietävät, että Suomen itsenäisyyden aika on ollut uskomaton menestystarina. Jakautuneen kansan yhdistyminen Neuvostoliiton sotilaallista uhkaa vastaan on oma ja ainutlaatuinen tarinansa. Ainakin yhtä hämmästyttävää on kuitenkin se, mitä tapahtui sodan jälkeisinä neljänä vuosikymmenenä. Sodan loputtua Suomi oli sotakorvauksien runtelema kehitysmaa, mutta 1980-luvun lopulla eräs maailman vauraimmista ja sivistyneistä valtioista. Se, jos mikä, on ylpeyden aihe. Tuon jälkeen on tapahtunut paljon. Neuvostoliitto romahti, Suomea koetteli ankara lama, ja kovan poliittisen painostuksen seurauksena Suomi liittyi EU:hun. Nokian vetämänä 1990-luvun lopusta aina sinne vuoteen 2007 s...