Siirry pääsisältöön

Joulukalenteri #19: Ensimmäinen elokuvanäytös (1895)

 

HISTORIAN HETKET -JOULUKALENTERI

Historia on täynnä uskomattomia tarinoita ja käänteentekeviä hetkiä. Tämän vuoden joulukalenterissa esittelen muutaman niistä. Hetkiä, jotka ovat jääneet elämään kollektiiviseen muistiimme ja puhuttelevat vielä vuosisatojenkin takaa.

Luukku 19

Historian ensimmäinen kaupallinen elokuvanäytös

Pariisi, Ranska, 28.12.1895

Mitä tapahtui: Lumièren veljekset Louis (1864–1948) ja Auguste (1862–1954) tekivät useita elokuviin ja valokuvaukseen liittyviä keksintöjä. Heidän eniten maailmaa muuttanut keksintönsä oli kinematografi, eli laite, jolla pystyi sekä kuvaamaan että esittämään eläviä kuvia.

Joulun ja uudenvuoden välipäivinä vuonna 1895 veljekset järjestivät Pariisin Salon indien du Grand Caféssa maailman ensimmäisen kaupallisen elokuvanäytöksen. Paikalla oli noin 40 lipun maksanutta katsojaa ja sen lisäksi kutsuvieraita. Esityksessä näytettiin kymmenen lyhyttä filmiä, joista tunnetuimmassa näytetään junan saapuminen asemalle liikkuvana kuvana. Tarinan mukaan osa yleisöstä säikähti ja hätkähti, sillä pelkäsi junan tulevan heidän päällensä. 

 

Symbolismi: 1900-luku merkitsi montaa asiaa, joista yksi oli elokuvan läpimurto. Vuosisadan alussa kuvaustekniikat kehittyivät ja elokuvateatterit levisivät niin maalle kuin kaupunkeihin. Yhdysvaltojen Hollywoodiin alkoi kehittyä 1920-luvulta alkaen teollinen elokuvakoneisto, joka pystyi tuottamaan valtavan määrän elokuvia.

Ennen koteihin hankittavien televisioiden yleistymistä elokuvateatterit olivat sosiaalisia keskuksia, ja elokuvista kehittyi ensimmäinen audiovisuaalinen massamedia, jolla oli voimaa muokata kokonaista kulttuuria. Elokuvasta tuli kielimuurit ylittävä kansainvälinen ilmiö, joka loi myös uudenlaisen filmitähtien ympärille rakentuneen tähtikultin.

Kirjoittaessa tätä joulukuussa 2025 elokuva ei enää muodosta yhtenäiskulttuuria, mutta sen voima sosiaalisena liimana säilyy. Lumieren veljesten ensimmäinen elokuvanäytös loi pohjan modernille audiovisuaalisuuteen keskittyvälle maailmalle.


 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...