Matin Mietteitä & Mutinoita

Homolaki. Tasa-arvoinen avioliittolaki. Sukupuolineutraali avioliittolaki. Oli termi mikä tahansa niin tuo tuntuu olevan tämän viikon ainoa yhteiskunnallinen keskustelunaihe. Olen keskustapuolueen jäsen ja vaikuttaa, että tuo kysymys repii ja raastaa puoluetta sisältäpäin. Puolueen sisältä kun löytyy valtavaa hajontaa asian suhteen, mitään yhteistä linjaa on mahdoton löytää. Käsitykseni mukaan samanlaista se on myös kokoomuksen osalta. Perjantaina äänestyksessä keskusta ja kokoomus tulevat ratkaisemaan lain kohtalon.  Ärsyttävin piirre koko vellovassa keskustelussa on näennäis suvaitsevaisuus. On selvää, että avioliittolain puolestapuhujat kokevat asian todella tärkeäksi ja ovat kiitettävästi pitäneet siitä ääntä. Samalla kun he julistautuvat suvaitsevaisuuden puolestapuhujiksi, niin tosiasiassa ovatkin kaikkea muuta niitä kohtaan, jotka lakia vastustavat. Olen lukenut kommentteja joissa avioliittolain puolustajat suorastaan hyökkäävät niiden kimppuun, jotka sitä vastaan...

Voisipa ehkä olettaa, että turvallisuusalan ihmisenä pitäisin poliisin resurssien leikkaamista huutavana vääryytenä. Täydellisessä maailmassa en haluaisi vähentää yhtään työpaikkaa. Maailma ei kuitenkaan ole täydellinen, kuten hyvin tiedetään. Julkisen puolen säästöt ovat leimanneet vahvasti viimeistä kulunutta vuosikymmentä. Poliisi on valtion virkamies siinä missä verohallinnon virkailijat. Minkä vuoksi poliisi olisi immuuni säästöille? Etenkin kun poliisihallinnossa sitä karsimista riittää.  Se on ainakin varmaa, että mikään muu ammattikunta ei ole pitänyt yhtä suurta ääntä väärinkohtelustaan kuin poliisit. Resurssipulalla voidaan selittää mikä tahansa huonosti tehty tai tekemättä jätetty asia. Siinä poliisi on kyllä oikeassa, että syrjäseuduilla heitä on turha odottaa avuksi. Tämä on ikävää, mutta toisaalta näin on ollut jo kauan ennen kuin resurssien leikkaukset varsinaisesti alkoivat. Jo 1990-luvulla poliisiauto oli erittäin harvinainen näky esimerkiksi kotikylällä...