Matin Mietteitä & Mutinoita

Nuorten yksinäisyys ja syrjäytyminen on Suomessa yhä kasvava ongelma, johon on otettu kantaa jopa tasavallan presidenttiä myöten. Toden teolla julkisen keskustelun keskiöön se on juurtunut ikävien kouluampumistapausten jälkeen. Miten se on sitten ylipäätään mahdollista, että Suomen kaltaisessa länsimaisessa hyvinvointivaltiossa nuoret monesti kokevat olonsa ahdistuneeksi ja ääritapauksissa se purkautuu kouluampumisten kaltaisina tragedioina? Ehkäpä siinä onkin se syy. Kehitysmaissa nuorille (tai aikuisillekaan) ei jää aikaa pohtia henkistä hyvin- tai pahoinvointiaan, koska päivittäinen elämä koostuu hyvin simppeleistä asioista: kuinka ruokkia itsensä ja perheensä ja missä käydä peseytymässä ja hankkia puhtaat vaatteet. Tuollaisen todellisen kurjuuden keskellä ei varmastikaan jää aikaa henkisen puolen asioiden vatvomiselle. Valmiiksi rakennetussa maassa, kuten Suomessa, elämänsä voi käytännössä omistaa noiden märehtimiselle. Yhtenä syynä voisi nähdä yhteisöllisyyden muren...

Tilanne on kestävä, kun noin kolmasosa kuukausittaisesta nettotulosta kuluu asumiseen. Ikävä tosiasia on vaan se, että yhä harvemmalla tuo toteutuu. Suomessa asuminen maksaa 26% enemmän (HS 23.3) kuin euroalueella keskimäärin ja etenkin pääkaupunkiseudulla kohtuuhintaiset vuokra-asunnot ovat 1990-luvun kaikuja. Tilanne on päässyt jo niin vakavaksi, että se aiheuttaa kansantaloudellisia ongelmia. Pääkaupunkina Helsinki on myös kansantalouden veturi, ja sen ongelmat heijastuvat koko maahan. Töitä kyllä löytyy, mutta mihinkäs sen päänsä kallistaa työpäivän päätteeksi? Nykyisellä vuokratasolla Helsinkiin ei yksinasuvan ihmisen kannata muuttaa, ellei ole saanut erittäin hyvin palkattua työtä, ja sellaista harvemmin nuorille henkilöille on tarjolla. Matalapalkka-aloilla työskentelevän nuoren parinkin tilanne alkaa olla siinä rajoilla. Tuloilla ehkä selviää nipin napin juoksevista kuluista, mutta säästöön (esimerkiksi tulevaa omistusasunnon ostoa varten) ei taatusti jää montaa euroa. Lo...

Muiden muassa Helsingin Sanomat (2.4) uutisoi poliisin häätäneen Kampin kauppakeskuksesta noin satapäisen nuorisolauman häiriökäytöksen vuoksi. Eri nuorisojoukkojen välillä oli ollut erimielisyyksiä jo pidemmän aikaa ja käyttäytyminen oli yltynyt niin levottomaksi, että väkivaltaisen purkautumisen uhka oli ilmeinen. Ilmiö ei ole missään nimessä uusi, sen sijaan tätä voidaan pitää vain jäävuoren huippuna. Nuoret meluavat, käyttävät rivoa kieltä, sotkevat paikkoja, tukkivat kulkuväyliä ja luovat yleistä levottomuutta. Liiketoimintaa harjoittavat joutuvat työskentelemään rauhattomassa ilmapiirissä. Jatkuva nuorison hälinä tuo omat haasteensa ihan normaaleihin asiakaspalvelutehtäviin. Etenkin iäkkäämmät asiakkaat saattavat tuntea olonsa turvattomaksi ja sen vuoksi lopettaa (tai ainakin minimoida) käyntinsä kauppakeskuksessa ilta-aikaan. Lisäksi nuorisolaumoista aiheutuu kauppakeskuksille imagohaittaa juuri tämän kaltaisten uutisten seurauksena. Jos asiaan olisi yksiselittein...

Vartijaksi voi kouluttautua useampaa eri reittiä. Pääasiassa alalla päädytään turvallisuusalan perustutkinnon tai kurssien kautta. Turvallisuusalan perustutkinto on ammattikoulutasoinen 120 opintoviikkoa kestävä kokonaisuus. Peruskoulusta sinne hakeutuneet opiskelevat 2-3 vuotta, aikuiskoulutuksena sen voi suorittaa huomattavasti lyhyemmässä ajassa. Toinen ja yleisempi vaihtoehto on tämä paljon puhuttu kurssitus. Ensiksi käydään 40h kestävä ”vartijan työn perusteet” kurssi. Tämän jälkeen voit hakea kotikunnan poliisilaitokselta hyväksyntää väliaikaiseksi vartijaksi. Hyväksynnän jälkeen saat toimia vartijana enintään 4 kuukauden ajan kalenterivuodesta. Mikäli vartiointia haluaa tehdä pääasiallisena työnään on tuon 40h kurssin lisäksi käytävä 60h ”vartijan peruskurssi.” Tämän jälkeen kotikunnan poliisilaitos myöntää 5 vuotta kerrallaan voimassa olevan vartijakortin. 100 tunnin koulutuksen jälkeen olet siis valmis vartija. Mikäli työmahdollisuuksia alalla haluaa laajent...