Matin Mietteitä & Mutinoita

Täytän kesällä 30 vuotta, eli olen sitä ikäluokkaa, joka on kasvanut osana Euroopan Unionia. Kun liittymisestä päätettiin vuonna 1995 olin 8-vuotias ja euro otettiin valuuttana käyttöön 1.1.2002, jolloin olin 14-vuotias. Minun sukupolvelleni EU on ollut asia, jonka kanssa ollaan aina eletty ja aika vähän edes kyseenalaistettu. Vastarannan kiiskit olivat yleensä vanhoja kehityksen jarruttajia, jotka eivät nykypäivän menosta enää ihan kartalla olleet. Kaikki on kuitenkin muuttunut 2010-luvulla. Iso-Britannian pääministeri Theresa May kirjoitti tällä viikolla virallisen eroanemuksen EU:sta, eli vahvisti ”Brexitin.” Vaikuttaa todellisemmalta kuin koskaan, että EU ei sittenkään ole ikuinen, vaikka sukupolvelleni onkin markkinoitu ainoastaan vaihtoehdottomuuden tietä. Laajempi Euroopan historian tuntemus ainoastaan vahvistaa käsitystä nykyisen Euroopan Unionin mahdottomuudesta. Mikään liittouma ei ole ikuinen. Jopa mahtava hansaliitto lopulta murtui 1600-luvulla, vaikka oli hallinnut...

Kuntavaalien lähestyminen on nostanut taas poliittiset puolueet tavoitteineen otsikoihin ja keskusteluihin. Kunnallispolitiikassa keskitytään arjen pieniin asioihin, mutta itse olen viime aikoina miettinyt koko puoluejärjestelmää hieman laajemmin.  Kyllähän mihin tahansa puolueeseen kuuluminen tietyllä tapaa rajoittaa ajattelua. Vaikka suuriin puolueisiin mahtuu vaikka minkälaista mielipidettä, niin jokaisella on kuitenkin kynnyskysymyksensä. Linjaukset isoista asioista, joista kaikkien tulisi ajatella samansuuntaisesti. Jos näin ei ole, nousee kysymys siitä, kuuluuko henkilö ylipäätään puolueeseen.  Sokea sitoutuminen yhden puolueen arvoihin ja päivänpolitiikan tekeminen voi tehdä fiksustakin ihmisestä pelkän robottimaisen asianhoitajan. Mikään puoluekoneisto ei toimi ilman näitä arkisen työn tekijöitä, mutta ennen itsenäisesti ajatelleelle ihmiselle tämä voi merkitä taantumusta. Itse olen Keskustan jäsen, mutta en sen kummemmin toiminnassa mukana. Siihen on ...