Siirry pääsisältöön

Päiväkirja: joulu-tammikuu 2025-26

 


Aloin aktiivisesti pitämään päiväkirjaa marraskuussa 2024. Olen päättänyt julkaista näistä raapustuksista muutamia valittuja paloja 2–3 kuukauden välein.

 

Joulukuu 2025 ja tammikuu 2026

 

Ti 2/12

Dorian Gray luettu tänään loppuun ja olipa kerta kaikkiaan vaikuttava kirja! Tulkintoja voi tehdä niin monia: oliko Dorian narsistin arkkityyppi? Vai oliko lordi Henry se tekijä, joka houkutteli Dorianin väärille teille? Ikiaikainen tarina sielunsa myymisestä paholaiselle toimii aina, kunhan se on taitavasti kirjoitettu. Ja Oscar Wilde on aforismien mestari. Alleviivauksia tuli etenkin kirjan alkupuolella tehtyä tiiviisti. Mestariteos. Ja varsin helppolukuinen ja sopivan mittainen verrattuna vaikkapa venäläisiin klassikoihin.

Olen katsellut HBO:lta White Lotus-sarjaa ja eilen aloitin jo kolmatta kautta. Täytyy sanoa, että enimmäkseen perverssi sarja. Seksin ja kaikenlaisen haurauden kanssa ei siekailla. Omasta mielestä kakkoskausi oli jopa ensimmäistä parempi, vaikkakin ykköskauden hotellinjohtaja on edelleenkin paras hahmo koko sarjassa. Seksin ja glamourin alla sarja kuitenkin käsittelee monia filosofisia ja psykologisia teemoja, jotka jäävät pohdituttamaan.

To 4/12

No niin tänään kaivoin esille kesäisen romaanikässärini ja mielettömyydelläni ei siis ole mitään rajoja. Olin kirjoittanut 25 word-sivua tiivistä tekstiä ja kuuntelin sen tekoälylukijan avulla. Tarina ei ole huono ja teksti on omiin silmiin ja korviin oikein hyvää. Ongelma, joka kovasti mietityttää on se, lähteekö tarina liian verkkaisesti käyntiin? Pitäisikö toimintaa ja käännekohtia olla heti ensimmäisessä luvussa enemmän? Pitäisikö vihjauksia tulevista mullistuksista olla enemmän jo alkuun? Tekoälyn kanssa olen näitä pohtinut ja tunteja on kulunut.

La 6/12

Itsenäisyyspäivä. Kello on seitsemän illalla ja Ella katsoo linnanjuhlien kättelymaratonia parasta aikaa. Rituaaleja tähän päivään mahtuu: kukkaseppeleen lasku sankarihaudoilla, juhlajumalanpalvelus ja kättelyt. Myös sotilasparaatit, ylioppilaiden soihtukulkue, Tuntematon sotilas, Finlandia ja tietysti myös mellakoinnit poliisin kanssa kuuluvat vuodesta toiseen toistuvaan rituaaliin.

Tällaisiin rituaaleihin minulla on tosi kahtalainen suhtautuminen: yhtäältä ymmärrän rituaalien symbolisen arvon, enkä niitä halua halveksua tai boikotoida. Toisaalta ne vaikuttivat niin päälleliimatuilta ja teennäisiltä, että en pysty kyynisyyteni vuoksi sellaisista täysin rinnoin nauttimaan. Ne tuntuvat niin epäaidoilta. Haluaisin kyllä, että pystyisin enemmän heittäytymään hetkeen ja olla ajattelematta aina ikäviä puolia.

Pe 12/12

Kello vähän yli seitsemän yli illalla. Kirjoitan tätä kesken työputken, sillä tänään pääsin pois kello 16. NRJ:n juhlalähetys on ollut Forumissa tämän ja eilisen päivän teemana. Niko Saarista ja kumppaneita on nyt saanut lähietäisyydeltä ihastella ihan riittämin. Tänään onneksi pääsin loppuhuipennusta ja ryysistä juuri pakoon, sillä tänään 17:15 Kuumaa oli esiintymässä, joka on varmasti vetänyt jengiä katsomaan. Tätä kirjoittaessa lähetys on päättynyt noin tunti sitten.

La 20/12

Tiistaina vielä päiväkirjan päivittämisen jälkeen kirjoitin Ellalle ”kirjeen” joulun jälkeen alkavasta painonpudotusprojektista. En nyt ala sitä tähän uudestaan kirjoittamaan, mutta pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä.

To 25/12

Joulupäivä. Sain lahjaksi Samsung Galaxy A17 ja sen lisäksi näitä perinteisiä joulujuttuja: sukkia, suklaata, muutaman kirjan ja niin edelleen. Ellalle annoin lahjaksi Savonian ruokalusikoita, Ladyshaver trimmerin ja Paradis-suklaata. Nämä sain haettua kaupasta aatonaattona.

Ollaan katseltu elokuvia ja syöty hyvin. Eilen katsottiin Yksin kotona ja Harry Potteria telkkarista osa leffasta. Tänään on katsottu Die Hard ja Yksin kotona 2.

Su 28/12

Uusi vuosi uusi minä ja muita petettyjä lupauksia sekä latteita viisauksia. Olen siis eilisestä alkaen aloittanut ”kuntokuurini”, eli tässä ensivaiheessa lähinnä vain kiinnittänyt huomiota ruokavalioon. Joulun pyhien vatsakivut pyrin pitämään mielessä muistutuksena siitä, mitä en missään nimessä enää halua.

 

Pe 2/1

Olen muistellut vuoden 2019 versiota itsestäni. Silloin oli määrätietoisuutta ja suuntaa. Olosuhteet toki olivat helpommat ja ei tarvinnut huolehtia muista kuin itsestään. Mutta tuona vuonna urakoin hurjan määrän opintopisteitä, aloitin tekemään gradua, kävin Kelalla osa-aikaduunissa ja sen lisäksi kirjasin tuolle vuodelle 145 salikäyntiä. Homma oli hanskassa ja suunta selkeä. On tietysti naiivia ajatella, että tuohon aikaan voisi palata, mutta haluan sieltä tuoda osia uuteen vuoteen 2026.

La 10/1

Olipa viikko. Kaksi päivää Triplassa olivat superkiireisiä. Keskiviikkona aamupäivä meni hyvin, mutta puoli kolmelta jäätiin vajaalle kun yksi työntekijä sairastui kesken vuoron ja sen jälkeen sitten alkoi tapahtua. Kokonaissaldona oli 23 tuhatta askelta ja useita kiinniottoja. Torstaina sitten se oli sellainen aamu, että aloitin vuoron 0730 ja 0830 mennessä oli jo kolme kiinniottoa kasassa. Koko vuoron aikana niitä kertyi kahdeksan, joista olin kolmessa tai neljässä kiinniottajana, ei voi edes muistaa kun tapahtuu niin paljon.

Ma 12/1

114,1 kg. Eli 5,2 kg on tippunut joulupäivän mittauksesta. Tulos on aivan valtavan hyvä ja motivoi kyllä jatkamaan. Samalla on hyvä ymmärtää, että tämä tahti ei voi jatkua enää kovin pitkään. Jossain kohtaa tulee taantumavaihe, mutta siihen olen mielestäni henkisesti varautunut. Etenkin liikunnan määrää ja treenien sisältöä säätämällä pystyy taas sörkkimään aineenvaihdunnan käyntiin.

La 17/1

Poliisi soitti tänä aamuna ja kuulusteli tapahtumaan liittyen. Kerroin kaiken perinpohjaisesti ettei varmasti jäänyt mitään epäselvää. Puhelu kestikin 45 minuuttia. Oikeuteen tuo luultavasti menee, mutta sitä saakin käräjäoikeuden jonot tietäen odottaa ainakin vuoden. Onneksi siinä ei tullut loukkaantumisia itselle eikä kollegoille.

Ma 19/1

112,2 kg — aivan fantastinen punnitustulos! Joulupäivästä on aikaa 25 vuorokautta ja tuona aikana painoa on pudonnut häkellyttävästi 7,1 kg. Ymmärrän, että tätä tahtia on mahdoton ylläpitää kovinkaan pitkään, mutta kyllä se silti erittäin hyvälle tuntuu. Laitoin instagramiin postauksen vaa’an lukemasta ja saatesanoiksi yksinkertaisesti: ”-7,1 kg joulupäivästä.”

Pe 23/1

Ella on aamuvuorossa ja suoraan sen jälkeen lähdetään käymään keskustassa. M:n synttärilahja pitää hakea Citycenteristä ja postittaa samalla vauhdilla. Lisäksi käydään syömässä. Kuntokuurin rajoitukset mielessä pitäen. Kävin myös tänään jo kaupassa. Aamulla olen lisäksi katsonut WWE:tä.

Ti 27/1

Ellan yt-neuvotteluiden tulos selviää torstaina. Nyt näyttää paremmalta kuin aluksi. Ellan puolelta irtisanotaan kolme työntekijää ja yksi on ilmoittautunut vapaaehtoiseksi. Eli kahdelle tulee torstaina kenkää. Suhtaudun toiveikkaasti.

Uutisissa on viime viikkoina kohuttu USA:n maahanmuuttopoliisi ICE:n kovista otteista. Viikonloppuna ampuivat kadulle 37-vuotiaan teho-osastonhoitajan, joka teki lievää vastarintaa yrittäessään auttaa jotain naista. Suuria protesteja ollut sen jälkeen ympäri jenkkilää. Kotimaan uutisissa taas raportoitiin, että työttömyydessä on uudet ennätyslukemat. Viimeksi joulukuussa 2009 ollut yhtä paska tilanne.

To 29/1

Päivän tärkein uutinen: Ella saa jatkaa töissä. Jo aamulla aikaisin tuli sähköpostilla tieto, että yt-neuvottelut on saatu päätökseen ja asianosaisiin on oltu yhteydessä.

Eilen illalla tuli sähköpostiin ilmoitus Adlibrikseltä, että Massimo Pigliuccin stoalaisuuden käsikirja olisi vihdoin saatavilla suomennettuna. Olen sitä kärsivällisesti odottanut valehtelematta kaksi vuotta. Joten tilasin sen saman tien ennen kuin tuokin painos myydään loppuun. Kirja saattaa hyvinkin tulla jo huomenna, se on sitten eri asia milloin ehtii lukemaan kun on tuo Hararikin vielä pahasti kesken ja työputki alkaa.

 

 

 

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...