Miksi juuri Rooma?

 

Menimme vaimon kanssa naimisiin viime vuoden kesäkuussa ja onneksemme saimme sen verran avokätisesti häälahjarahaa, että kunnollinen häämatka mahdollistui. Matkakohteesta ei tarvinnut väitellä, sillä molemmat halusimme ehdottomasti Roomaan.

On liuta käytännön syitä: suorat lennot, ”turvallinen” kohde Euroopassa, kaupunki on tottunut turisteihin ja turistipaikoissa varmastikin selviää englannin kielen taidolla varsin hyvin. Näillä ehdoilla tosin miltei mikä tahansa suuri eurooppalainen kaupunki olisi voinut olla vaihtoehto. Ajankohdasta sen verran, että lykkäsimme matkaa aivan tarkoituksellisesti pois kesän paahteisimmilta ja ruuhkaisimmilta ajoilta.  

Italia ja sen kulttuuri ovat kiehtoneet minua pikkupojasta lähtien. Lapsuudessa Italia tuli tutuksi jalkapallon, mafiaelokuvien ja F1:n kautta – Juventus, AC Milan, Kummisetä ja Ferrari loivat mielikuvan maasta, jossa oli jotain erityistä hohtoa.

Hieman varttuneempana sitten innostuin toden teolla historiasta ja erityisesti Euroopan historiasta. Italia kaikkine eri kaupunkivaltioineen ja suurine mestarineroineen on siinä aivan keskeisessä osassa. Viimeisen viiden vuoden aikana olen yhä enemmän kiinnostunut antiikin ajan filosofiasta, ja aivan erityisesti stoalaisuudesta. Kaikki myöhäisstoalaisuuden voimahahmot vaikuttivat nimenomaan Roomassa.

Eikä siinä vielä kaikki, sanoisi mainosmies. Colosseum, Sikstuksen kappeli, Pietarinkirkko, Pietarinaukio, Pantheonin temppeli, Espanjalaiset portaat, Trevin suihkulähde ja lukemattomat muut kulttuurihistoriallisesti merkittävät paikat vetävät puoleensa. On jokseenkin käsittämätöntä, että ehkäpä suurimmat suosikkiruokani pizza, pasta ja jäätelö (gelato) ovat kaikki peräisin samaiselta niemimaalta, johon olemme matkalla.

En ole elämäni aikana paljoa matkustellut. Osittain syynä on ollut rahatilanne, mutta osittain myös se, että kaikki matkustamiseen liittyvä oheistoiminta ärsyttää minua suunnattomasti. Pakkaaminen, lentokentän lähtöselvitykset, jonottaminen, odottaminen, ruuhkat, taskuvarkaiden varominen, huijaavat taksikuskit, kielimuuri ja niin edelleen. Minulle matkustaminen on ihan kaikkea muuta kuin rentouttavaa puuhaa. Palaudun parhaiten, kun saan olla yksinään tai muuten rauhallisessa ympäristössä.

Halu nähdä ikuinen kaupunki kaikkine monumentteineen ja historiallisine ulottuvuuksineen kuitenkin ajaa yli kaikesta vaivasta, jota reissun järjestely vaatii.

Kaunopuheisesti sanoen odotan, että kävellessäni Rooman kapeilla kaduilla ja seistessäni Colosseumin edessä tuntisin liittyväni siihen samaan eurooppalaisen historian ketjuun, jossa ovat kulkeneet keisarit, paavit, gladiaattorit – ja Francesco Totti.