Odotin kärsivällisesti kaksi vuotta, että sain Massimo Pigliuccin Stoalaisuuden käsikirjan suomennettuna luettavakseni. Kun löin kirjan viimeisen aukeaman kiinni, niin ensimmäinen ajatus oli pienimuotoinen pettymys: eihän tuossa nyt mitään uutta ollut.
Pureskelin tuota tunnetta hetken aikaa ja tarkemmin eriteltynä se ei ollut pettymystä. Koko matkan ajan nyökyttelin kirjoittajan mukana ja alleviivasin osuvimpia kohtia. Itse asiassa se, että kirja ei varsinaisesti tarjonnut mitään uutta kääntyikin positiiviseksi — vuosien harjoittelulla olen omaksunut stoalaiset periaatteet niin vahvasti, että niistä on tullut minulle itsestäänselvyyksiä.
12 stoalaista harjoitetta
Kirjansa viimeisessä luvussa Pigliucci esittää 12 stoalaista ajatusta, jotka hän itse on ottanut käyttöönsä arkielämässä eräänlaisina mantroina ja oman käyttäytymisen tarkistuslistoina.
1. Tutkiskele vaikutelmiasi
2. Muistuta itseäsi asioiden pysymättömyydestä
3. Ehtolauseke [1]
4. Kuinka voit olla hyveellinen juuri nyt?
5. Pysähdy ja vedä syvään henkeä
6. Toisen asemaan asettuminen
7. Puhu vain vähän ja hyvin
8. Valikoi seurasi hyvin
9. Reagoi solvauksiin huumorilla
10. Älä puhu liikaa itsestäsi
11. Puhu arvostelematta
12. Pohdiskele päivääsi
Kolme itselle helppoa
Kohdat 4, 5 ja 12 tulevat minulle automaationa, joka on yhdistelmä hermostoni luontaisesta toimintamallista ja aktiivisesta mielenharjoituksesta.
Hyveellisyyden voi tiivistää: se on kykyä säilyttää mielenrauhansa ja tyyneytensä kaiken sen edessä, jota elämä tiellesi heittää.
Harjoittelen tätä tietoisesti paljon. Stoalaiset korostavat vastoinkäymisten olevan välttämättömiä, sillä nimenomaan elämän haasteet ovat paras mahdollisuus kehittää itseään.
Logoterapian isä ja stoalaisuudesta suuresti vaikutteita saanut Viktor Frankl on todennut: Ärsykkeen ja reaktion välissä on pieni tila. Tässä tilassa sijaitsee valtamme valita oma reaktiomme.
Toisin sanoen kohta 5, pysähdy ja vedä syvään henkeä. Hyveellisyyteen kuuluu olennaisena osana kyky itsehillintään. Tässä taidossa olen kehittynyt hyväksi pääasiassa leipätyöni kautta. Joskus on välttämätöntä reagoida nopeasti, mutta sekin täytyy tehdä harkitusti.
Kohta 12 on vahvistunut viimeisen parin vuoden aikana. Jollain tasolla olen aina ollut varsin introspektiivinen henkilö, joka pohtii omia tekojaan ja motiivejaan etu- ja jälkikäteen. Säännöllinen päiväkirjan kirjoittaminen on tuonut tähän vielä uuden ulottuvuuden, joka tarjoaa myös ajallisen perspektiivin.
Kolme itselle vaikeaa
Kohdat 2, 6 ja 9 vaativat vielä harjoitusta.
Jos suutelet lastasi tai vaimoasi, sano suutelevasi ihmistä, sillä sitten kun hän kuolee, mielesi ei järky. (Epiktetos)
Yllä oleva on stoalaisuuden brutaalimpia ja samalla eniten väärinymmärretyimpiä osia. Tärkeätä on muistaa historiallinen asiayhteys: antiikin Roomassa oli varsin todellinen mahdollisuus, että lapset kuolivat synnytykseen tai hyvin nuorina. Oikein tulkittuna tuo brutaali lausahdus kääntyy kuitenkin toisinpäin: se kannustaa kiitollisuuteen siitä ajasta, jonka saamme viettää rakkaimpiemme kanssa. Tässä minulla on paljon kehitettävää: edelleen otan sen aivan liian itsestäänselvyytenä ja havahdun vasta, kun aika on valumassa loppuun tai jo loppunut.
Kohdassa 6 on pohjimmiltaan kyse siitä, että koemme olevamme jollain tavalla etuoikeutettuja ja ”maailman olevan meille velkaa.” Omat vastoinkäymiset tuntuvat suurilta ja tärkeiltä, kun toisten vastaavan kaltaiset ongelmat ohitamme olankohautuksella ja puolivillaisilla lohdutuslauseilla. Vaikka olen mielestäni tällä alueella kehittynyt, niin työtä on edelleen tehtävänä.
Solvauksiin olen karaistunut työni kautta, eivätkä ne minua hetkauta. Sen sijaan kritiikin vastaanottamisessa en edelleenkään ole kovin hyvä. Sorrun ylitulkintaan ja rivien välistä lukemiseen turhan usein. Vaikka ulkokuoreni saattaa näyttää tyyneltä, niin sisällä tällaiset asiat aiheuttavat liikaa kuohuntaa. Toisin sanoen saatan loukkaantua, vaikka mitään loukkaantumisen aihetta ei olisikaan. Loppuunsa hiottu stoalainen mielenlaatu ei toimi tällä tavalla.
Stoalaisuuden voima
Stoalaisuus on vaikeiden ja epävarmojen aikojen filosofiaa. Ylimielisesti jokainen tulkitsee oman aikakautensa ”vaikeaksi”, ja tästä aiheesta on mahdollista väitellä, mutta aivan varmasti elämme ajanjaksoa, joka on täynnä muutosta ja epävarmuutta. Uskon tämän olevan juurisyynä siihen, miksi stoalaisuus on niin vahvasti noussut uudelleen esiin 2020-luvun aikana.
Epävarmuuden keskellä ihmiset kaipaavat uskomusjärjestelmää, peruskalliota, joka ei huoju ja heilu vastoinkäymisten ristiaallokossa. Hengellisyys ja uskontoon vetoaminen on toimiva järjestelmä, mutta rationaaliselle ja analyyttiselle ihmistyypille liian paljon sisäisesti ristiriitainen.
Joku etsii tietä uskonnosta, toinen tieteestä ja kolmas filosofiasta. Itse kuulun pääasiassa tähän viimeisimpään kategoriaan ja stoalaisuus on tähän mennessä ollut paras löytämäni vaihtoehto. Stoalaisuuden pääteesit korreloivat hyvin sen kanssa, mihin olen muita kiertoreittejä pitkin itsekin päätynyt. Ennen kaikkea se on käytännöllistä ja toimii erinomaisesti muutaman sanan mantroina. Nojautuminen stoalaisiin periaatteisiin auttaa löytämään ratkaisuja ja säilyttämään ataraxian eli mielenrauhan lähes missä tilanteessa tahansa. Siinä on sen vahvuus ja käyttövoima.
Mikä muu onkaan lopulta hyveellisyyden päämäärä kuin elämä, joka sujuu tasaisesti?
Epiktetos
Kommentit
Lähetä kommentti