Sveitsiläispsykologi Carl Jung esitteli introvertti-ekstrovertti-janan jo vuonna 1921 julkaistussa teoksessaan Psychologische Typen. Nyt reilu sata vuotta myöhemmin termeistä on tullut osa normaalia kielenkäyttöä. MBTI-persoonallisuustesti popularisoi termit jo 1950-luvulla, mutta toden teolla ne ovat nousseet pinnalle 2000-luvun aikana.
Ambivertti — joustava keskiväylän kulkija
Introvertin ja ekstrovertin vähemmän tunnettu sisarus ambivertti on myös jo päässyt kypsään miltei sadan vuoden ikään. Ambiverttiä kuvaa parhaiten adjektiivi joustava. Tällainen persoonallisuustyyppi mukautuu sekä sosiaalisiin tilanteisiin että yksinoloon ja toimii usein sillanrakentajana introverttien ja ekstroverttien välillä. Hän ei siis sijoitu janan kumpaankaan ääripäähän, vaan jonnekin sinne välille. Tieteellisen tutkimuksen kentällä ambivertti on jo vakiintunut termi.
Otrovertin erityispiirteet
Otrovertti on uusi ”some-ajan” termi, joka ei ole vielä vakiintunut tiedeyhteisön käyttöön. Yhdysvaltalainen psykiatri Rami Kaminski on määritellyt itsensä otrovertiksi ja hänen vuonna 2025 julkaisemansa kirja The Gift of Not Belonging herätti laajasti huomiota.
Keskeinen piirre otrovertin persoonallisuustyypissä on, että hän ei koskaan täysin tunne kuuluvansa joukkoon. Introvertti hakeutuu yksinäisyyteen, ekstrovertti hakeutuu sosiaalisiin tilanteisiin. Otrovertti osallistuu kyllä, mutta kokee sosiaaliset rituaalit turhauttaviksi ja typeriksi. Otrovertti on taitava lukemaan ryhmän tunnelmaa ja toimii stabiloijana. Introvertti väsyy runsaista ihmiskontakteista, otrovertti ei väsy ihmisistä, vaan ennen kaikkea huonosta ilmapiiristä. Harmonia ja psykologinen selkeys ovat otrovertille kaikki kaikessa.
Otrovertin ”supervoimia” ovat autenttisuus ja nonkonformismi. Otrovertti nauttii syvällisistä kahdenkeskisistä keskusteluista ja on niissä parhaimmillaan. Heidän ihmissuhteensa ovat aitoja ja kaikesta pinnallisuudesta riisuttuja. Ryhmäajattelun ansaan otrovertit eivät lankea, sillä he luovat oman arvomaailmansa, eivätkä ole riippuvaisia jonkin ryhmän ulkoisesta hyväksynnästä. Otrovertti käy hiljaista sotaa kaikkea kollektivistista ajattelua ja toimintaa vastaan. Hänen sisäinen maailmansa on radikaalin itsenäinen.
Leimat ja lokerot eivät selitä kaikkea
Psykologian termistö on levinnyt laajalle jokapäiväiseen käyttöön. Otrovertin ”löytäminen” on looginen osa tätä jatkumoa. Yksilökeskeisessä kulttuurissa itsensä kehittäminen on tärkeä arvo, ja sen määrittelyyn otrovertti on uusi työkalu.
Ongelmiin ajaudutaan siinä vaiheessa, jos ihminen alkaa lokeroida itseään persoonallisuustyypin mukaan ja alkaa sitä kautta perustella omaa (huonoa) käytöstään. Itseymmärryksen syventäminen on minulle sydämenasia, joten koen otrovertin kaltaisen uuden käsitteen mielenkiintoisena.
Minkään lokeron tai ulkoa annetun leiman käyttökelpoisuus tosielämän käytöksen selittäjänä on kuitenkin rajallista. Itse kustakin varmasti löytyy niin intro-, ekstro-, ambi-, kuin otrovertinkin ominaisuuksia, eikä minuus pelkisty niistä yhteenkään.
Kommentit
Lähetä kommentti