Miksi en enää seuraa uutisia?

 

Myönnetään heti alkuun, että otsikko on eräänlainen kärjistys. Seuraan kyllä uutissykliä ja pysyttelen kärryillä siitä, mitkä ovat puhuttavia aiheita yhteiskunnassa. Ero menneeseen on kuitenkin valtava — elämässäni oli ajanjakso, jolloin katsoin seitsemän uutiset, puoli yhdeksän uutiset, A-Studion ja käytin päivästä useamman tunnin uutissivustojen lukemiseen. Nykyään yksikään noista ei ole enää rutiini; saatan kyllä joskus katsoa uutislähetystä hetken tai vilkaista A-Studion, jos aihe on erityisen kiinnostava. Suurimmilta osin olen kuitenkin luopunut tästä kaikesta. 

 

Liian synkkää

Negatiiviset asiat nostavat isomman reaktion ja jättävät syvemmän muistijäljen. Tämä on ihmispsykologian peruspiirre, josta emme pääse yli eikä ympäri. Uutisia tuottavat tahot ymmärtävät tämän varsin hyvin.

Uhkan luominen ja pelottelu vetoaa ihmismieleen. Jos konkreettista käsin kosketeltavaa uhkaa ei ole, niin on syytä luoda uhkakuva, joka saa ihmiset varpailleen. Mitä jos Venäjä päättää hyökätä Suomeen? Mitä jos työttömyys jatkaa kasvuaan? Mitä jos huumeidenkäyttäjät alkavat käyttää väkivaltaa ohikulkijoihin?

Kaupallisin perustein toimivat uutistoimistot ovat jatkuvassa kapitalistisessa kilpailussa. Klikki- ja katselumäärät ovat kaikki kaikessa. Tämä luo yllykkeen tehdä uutisia, jotka lietsovat mahdollisimman paljon pelkoa ja negatiivisia tunteita. Ne myyvät parhaiten. 

 

Uutiset ovat aina jonkun tulkintaa jostakin

Uutisten tehtävänä on ensisijaisesti välittää tärkeänä pitämäämme informaatiota. Se ei kuitenkaan riitä. Kukaan meistä ei olisi tyytyväinen, jos uutisissa ainoastaan raportoitaisi kylmiä faktoja, mutta ei tehtäisi mitään tulkintaa. Janoamme selitystä ”miksi” -kysymyksiin.

Haluamme asiantuntijan selittämään miksi työttömyysasteen trendi on niin huolestuttava ja mitä asialle voisi tehdä. Meille ei riitä tilastotieto siitä, että nuorten mielenterveysongelmat ovat kasvaneet, vaan haluamme kuulla jonkin tulkinnan ilmiön taustalla olevista juurisyistä.

Halu selityksen saamiseen on inhimillinen. Samalla olisi syytä pitää mielessä, että myös uutistoimittajat ovat yhtä lailla ihmisiä, eivät pelkkiä tiedonvälittäjiä. He kirjoittavat omasta arvomaailmastaan ja moraalinäkemyksistään käsin. Lisäksi uutistoimistolla voi olla historiallisia ja organisatorisia kytköksiä, jotka kannustavat korostamaan tiettyjä asioita ja pitämään tiettyjä asioita taustalla. 

 

Kaikkeen ei tarvitse olla mielipidettä

Osana ajattelun aikuistumista olen oppinut valitsemaan taisteluni. Päivittäinen uutissykli suorastaan vaatii ottamaan kantaa ja väittelemään milloin mistäkin asiasta. Usein nämä ryöpsähdykset ovat julkeimmillaan sosiaalisen median kommenttikentissä. Tähän virtaan on liiankin helppoa imeytyä mukaan.

Joidenkin asioiden ohittaminen olankohautuksella on taito, joka vaatii opettelua. Toinen erittäin vaikea asia ihmiselle on todeta: en tiedä, en ole perehtynyt asiaan.

Terveempää ja rakentavampaa onkin syventyä muutamaan sellaiseen aiheeseen, jotka kokee aidosti tärkeiksi. Vertailla eri lähteistä saatuja tietoja, tehdä tiedonhakua ja muodostaa näiden pohjalta oma synteesinsä ja käsityksensä asian todellisesta tilasta. Tällöin mielipide on vahvaksi rakennettu ja siitä puhuessa tai kirjoittaessa ei tarvitse turvautua henkilökohtaisuuksiin meneviin kommentteihin. Somen kommenttikenttien öyhöäjät ovat valitettavasti henkisesti edelleen lapsen tasolla.

 

 En katso uutisia, koska… 

- Uutiset antavat liian synkän kuvan todellisuudesta.

- Kriittisenä ajattelijana haluan tehdä omat tulkintani niistä asioista, jotka koen merkityksellisiksi.

Valitsen seurata maailmaa omilla ehdoillani.