Siirry pääsisältöön

Jäätanssi - kuin showpainia luistimilla

 

Talviolympialaisten hengessä olen löytänyt uuden suosikkilajini seurata. Jäätanssin, eli sen parin kanssa suoritettavan taitoluistelulajin. Esitykset ovat siinä määrin kiehtovia ja näyttäviä, että tällä viikolla tuli sen tähden uhrattua yöuniakin. Oli pakko seurata jännittävä kilpailu loppuun asti, vaikka ratkaisu venyikin puolille öin saakka.

Omia tuntemuksiani analyyttisesti purkavana ihmisenä aloin tarkkaan miettimään, että mikähän se juttu tuossa jäätanssissa on, joka minua niin kovasti vetää puoleensa? Hetken päästä se löytyi — jäätanssihan on kuin showpainia luistimilla!

Ensi silmäyksellä jäätanssi ja showpaini ovat kaksi täysin eri maailmaa, mutta tarkemmin katsottuna yhtäläisyyksiä alkaa löytyä: 

 

1.)   Molemmat ovat fyysistä tarinankerrontaa

Hyvä jäätanssiesitys on enemmän kuin teknisesti vaikeita nostoja ja monimutkaisia liikesarjoja. Sama sääntö pätee hyvään showpainiotteluun. Tekninen vaikeus ja näyttävät liikkeet eivät ole kummassakaan merkityksettömiä, mutta ne ovat vain osa isompaa kokonaisuutta.

Tunteiden herättäminen on keskiössä molemmissa lajeissa. Siihen taas päästään kun katsojalle kerrotaan liikettä ja ruumiillisuutta käyttäen tarina, johon pystyy samaistumaan ja imeytymään mukaan. 

 

2.)   Molemmat perustuvat luottamukseen

Yhteinen psykologinen elementti on luottamus partneriin. Showpainissa annat vastustajan heittää, nostaa ja paiskoa kehoasi hyvin riskialttiilla tavoilla. Pienikin virhe voi helposti johtaa vakavaan loukkaantumiseen. Hyvää showpainimatsia ei synny, jos ottelijat eivät luota toisiinsa sataprosenttisesti ja heillä ei ole keskinäistä kemiaa.

Jäätanssissa tämä tulee ilmi vielä selkeämmin. Miesluistelija heittää, nostaa ja tukee naisluistelijaa, koko esityksen ajan. On myös luotettava, että partneri suorittaa koreografian täsmälleen suunnitellun mukaisesti, muutoin esitys menee pieleen ja tuomaripisteet romahtavat. Vähäinenkin epäluottamus partneriin näkyy välittömästi ja johtaa pahimmillaan katastrofaalisiin seurauksiin. 

 

3.)   Kehonhallintaa, joka yhdistää voiman ja pehmeyden

Jäätanssissa jokainen elementti on suunniteltu millimetrin tarkkuudella, mutta esitys on parhaimmillaan, kun se näyttää vaivattomalta ja helpolta. Showpainissa voima on välttämättömyys, mutta parhaimmillaan se on, kun ottelu etenee virtaavasti ja sulavasti liikkeestä toiseen.

Urheilijoiden kyky hallita kehoaan on ihailtavaa katsottavaa. Minussa resonoi se, että voima ja pehmeys pystytään saumattomasti yhdistämään samaan pakettiin. Molemmissa lajeissa tämä ominaisuus löytyy. 

 

4.)   Runsaasti visuaalista psykologiaa

Showpaini tuottaa hetkiä, jotka muistetaan vielä vuosikymmenten jälkeenkin. Erittäin harvoin ne ovat mitään riskialttiita spotteja, joissa henkensä uhalla tehdään akrobaattisia temppuja. Yleisemmin ne ovat katseita ja pieniä eleitä, jotka kantavat sisällään valtavasti merkitystä.

Yhtä lailla jäätanssipari luo psykologisen jännitteen, joka pitää katsojan otteessaan. Se tapahtuu eleillä, etäisyydellä, läheisyydellä, katseidenvaihdolla ja ”roolihahmoilla” pelaten. Kyse on myös energiasta ja rytmistä, ei pelkästään liikkeestä ja urheilullisuudesta. 

 

5.)   Urheilun ja show´n kiehtova yhdistelmä

Ylipäätään minua ovat aina kutkuttaneet asiat, joissa yhdistellään urheilullisuutta show-elementteihin. Vaikkapa jalkapalloa katsoessa pelikentän tapahtumien ohella minulle ovat todella tärkeitä yleisön luoma tunnelma, komeat tifot ja spektaakkeli, joka isoihin otteluihin linkittyy. 

Showpaini ei ole kilpaurheilua, jäätanssi puolestaan on. Yhteistä on kuitenkin yleisön erityisen korostunut rooli. Pyrkimyksenä on saada aikaan jonkinlainen liikahdus myös katsojien mielentilassa. 

Kaikki tämä luo tunteen, että kyse on jostain paljon urheilua suuremmasta. Se osuu juuri niihin hermoihin, jotka tekevät katsomisesta minulle niin nautittavaa



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...