Siirry pääsisältöön

Kyynisyyden ja katkeruuden kirous

 

Analyyttisyys, kyky harkintaan ja syvälle menevään itsereflektioon ovat ”supervoimiani.” Minulla on viiltävä kyky nähdä kaikenlaisen tekopyhyyden ja teennäisyyden tuolle puolen ja huomata elämämme pinnallisuudet ja tyhjänpäiväisyydet. Vähintäänkin viisitoista vuotta kestäneen aktiivisen harjoituksen myötä rohkenen väittää, että kapasiteettini kriittiseen ajatteluun ja kaikenlaisten epäkohtien huomaamiseen on parempi kuin valtaosalla kadunkulkijoista.

En menetä malttiani juuri koskaan, harkitsen ja punnitsen asiat mahdollisimman monelta näkökannalta. Kirjoitan ja keskustelen mielelläni myös syvällisistä kysymyksistä. Tiivistäen: kontrolli on ja pysyy hallinnassani. 

 

Melankoliassa vellominen

Kääntöpuolena minun on todella vaikea päästää irti, laittaa vaihdetta vapaalle. Ylianalysoin asioita, toisinaan tulkitsen liikaakin rivien välistä. Minussa on riutuvan filosofin tai hengenmiehen vikaa. 

 

Filosofi Søren Kierkegaard hylkäsi kihlattunsa Regine Olsonin ja perusteli päätöstään rakastetulleen siten, ettei halunnut altistaa häntä sisäisen maailmansa oikuille, raskasmielisyydelle ja ajoittaisille masennuskausille. Kierkegaardille yksinäisyys ja melankoliassa vellominen oli tietoinen valinta. Lyhyesti sanottuna hän koki, että filosofin työ ja avioelämä eivät olleet yhteensovitettavissa. En ole millään muotoa aikeissa seurata Kierkegaardin polkua, mutta ymmärrän hyvin hänen ajattelukulkunsa. Eristäytyä maailman pauhusta ja ammatikseen velloa melankoliassa ei ole minulle mikään käsittämättömältä tuntuva ratkaisu. 

 

Sarkasmin suoja, katkeruuden ansa

Temperamenttityyppiäni ja melankoliaan helposti taipuvaa mielenlaatuani en pysty muuttamaan, joten sen kanssa on opittava elämään. Sudenkuoppia minulle ovat kyynisyyden ja katkeruuden tunteet. Kyynisyyden osalta lisähaasteen tuo vielä palkkatyö, jossa joutuu toistuvasti tekemisiin elämän nurjien puolten kanssa. Jälkikäteen vakavia tilanteita käsitellään sarkasmin ja mustan huumorin kautta, joka toimii selviytymismekanismina. 

 

Katkeruus on myös myrkky, joka kuplii välillä pintaan. Läpi elämäni olen ollut ”kunnollinen.” Koulussa olin tunnollinen oppilas, joka ani harvoin joutui vaikeuksiin opettajien tai luokkatovereiden kanssa. Kävin lukion, suoritin armeijan, muutin toiselle puolen Suomea työn perässä, jotta välttäisin työttömyyden ahdingon. Hieman varttuneemmalla iällä suoritin maisterin tutkinnon, jonka eteen tein suuria elämänmuutoksia ja uhrauksia. Pyrin olemaan hyvä aviomies, harrastamaan liikuntaa ja päästä harvoista jäljellä olevista pahoista tavoistani eroon. Katkeruus kumpuaa siitä tunteesta, että olen tehnyt kaiken oikein, mutta en ole päätynyt mihinkään. En hamua huomiota, mutta kaipaan tunnustusta, joka tuntuu aina lipuvan kädenmitan päähän.

 

Valon pilkahduksia katkeruutta vastaan

Pysähtyessäni miettimään asiaa, tiedostan hyvin sen, että katkeruuteni on aika pikkumaista. Vähäpätöinen murheen aihe. Raakana esiin nousevia tunteitaan ei pysty täysin kontrolloimaan, vaikka kuinka olisi omaksunut stoalaisten opetukset. 

 

Jokaisella on vahvuutensa ja heikkoutensa. Niitä on itse kunkin ihan hyödyllistä joskus pysähtyä miettimään. Minulla on taipumusta melankoliaan ja raskasmielisyyteen. Yksinäisyydessä ja toimettomana varmasti hukkuisin mieleni syövereihin, tukehtuisin katkeruuteen ja kyynisyyteen. Hengellisyyteen ja uskonasioiden varmuuteen kääntyminen on yksi keino, jota olen välillä pyrkinyt käyttämään. Menestys on ollut vaihtelevaa. Parhain ja toimivin torjuntakeino onkin rakastava vaimo. Hänellä on ilmiömäinen kyky vetää minut sisäisestä maailmastani takaisin arkeen ja positiivisimpiin ajatuksiin.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...