En menetä malttiani juuri koskaan, harkitsen ja punnitsen asiat mahdollisimman monelta näkökannalta. Kirjoitan ja keskustelen mielelläni myös syvällisistä kysymyksistä. Tiivistäen: kontrolli on ja pysyy hallinnassani.
Melankoliassa vellominen
Kääntöpuolena minun on todella vaikea päästää irti, laittaa vaihdetta vapaalle. Ylianalysoin asioita, toisinaan tulkitsen liikaakin rivien välistä. Minussa on riutuvan filosofin tai hengenmiehen vikaa.
Filosofi Søren Kierkegaard hylkäsi kihlattunsa Regine Olsonin ja perusteli päätöstään rakastetulleen siten, ettei halunnut altistaa häntä sisäisen maailmansa oikuille, raskasmielisyydelle ja ajoittaisille masennuskausille. Kierkegaardille yksinäisyys ja melankoliassa vellominen oli tietoinen valinta. Lyhyesti sanottuna hän koki, että filosofin työ ja avioelämä eivät olleet yhteensovitettavissa. En ole millään muotoa aikeissa seurata Kierkegaardin polkua, mutta ymmärrän hyvin hänen ajattelukulkunsa. Eristäytyä maailman pauhusta ja ammatikseen velloa melankoliassa ei ole minulle mikään käsittämättömältä tuntuva ratkaisu.
Sarkasmin suoja, katkeruuden ansa
Temperamenttityyppiäni ja melankoliaan helposti taipuvaa mielenlaatuani en pysty muuttamaan, joten sen kanssa on opittava elämään. Sudenkuoppia minulle ovat kyynisyyden ja katkeruuden tunteet. Kyynisyyden osalta lisähaasteen tuo vielä palkkatyö, jossa joutuu toistuvasti tekemisiin elämän nurjien puolten kanssa. Jälkikäteen vakavia tilanteita käsitellään sarkasmin ja mustan huumorin kautta, joka toimii selviytymismekanismina.
Katkeruus on myös myrkky, joka kuplii välillä pintaan. Läpi elämäni olen ollut ”kunnollinen.” Koulussa olin tunnollinen oppilas, joka ani harvoin joutui vaikeuksiin opettajien tai luokkatovereiden kanssa. Kävin lukion, suoritin armeijan, muutin toiselle puolen Suomea työn perässä, jotta välttäisin työttömyyden ahdingon. Hieman varttuneemmalla iällä suoritin maisterin tutkinnon, jonka eteen tein suuria elämänmuutoksia ja uhrauksia. Pyrin olemaan hyvä aviomies, harrastamaan liikuntaa ja päästä harvoista jäljellä olevista pahoista tavoistani eroon. Katkeruus kumpuaa siitä tunteesta, että olen tehnyt kaiken oikein, mutta en ole päätynyt mihinkään. En hamua huomiota, mutta kaipaan tunnustusta, joka tuntuu aina lipuvan kädenmitan päähän.
Valon pilkahduksia katkeruutta vastaan
Pysähtyessäni miettimään asiaa, tiedostan hyvin sen, että katkeruuteni on aika pikkumaista. Vähäpätöinen murheen aihe. Raakana esiin nousevia tunteitaan ei pysty täysin kontrolloimaan, vaikka kuinka olisi omaksunut stoalaisten opetukset.
Jokaisella on vahvuutensa ja heikkoutensa. Niitä on itse kunkin ihan hyödyllistä joskus pysähtyä miettimään. Minulla on taipumusta melankoliaan ja raskasmielisyyteen. Yksinäisyydessä ja toimettomana varmasti hukkuisin mieleni syövereihin, tukehtuisin katkeruuteen ja kyynisyyteen. Hengellisyyteen ja uskonasioiden varmuuteen kääntyminen on yksi keino, jota olen välillä pyrkinyt käyttämään. Menestys on ollut vaihtelevaa. Parhain ja toimivin torjuntakeino onkin rakastava vaimo. Hänellä on ilmiömäinen kyky vetää minut sisäisestä maailmastani takaisin arkeen ja positiivisimpiin ajatuksiin.
Kommentit
Lähetä kommentti