Siirry pääsisältöön

Päiväkirja - valitut palat II

 

Helmi- ja maaliskuu 2025

Aloin aktiivisesti pitämään päiväkirjaa marraskuun yhdeksäntenä päivänä viime vuonna. Olen päättänyt julkaista näistä raapustuksista muutamia valittuja paloja 2–3 kuukauden välein.

 

To 6/2

Paino oli taas noussut ja nyt se on jo hälyttävästi 119,9 kg. Joulukuun alun lukemista nousua on tullut 6 kg, joka on tietysti aivan hirveä määrä. Ongelmakohta on siinä, että erityisesti pitkän työpäivän jälkeen ahmin kaiken, mitä jääkaapista löytyy. Siinä tulee loppuiltaan helposti parituhatta kaloria, kun tarve olisi ehkä parisataa. Tästä turmiollisesta tavasta olisi välttämätöntä päästä eroon. Se on vaan niin vaikeaa, koska kokee ”ansainneensa” tämän herkkuhetken pitkän päivän päätteeksi. Pitäisi keksiä joku muu palkintomekanismi.

Ma 10/2

Olipa aikamoista rallia. Viime viikolla olin yhteensä 68 tuntia töissä. Viisi kahdentoista tunnin päivää + vk-kertaus kahdeksan tuntia. Siihen päälle olin vielä tänään 7–15 aamuvuoron, eli kahdeksaan päivään tunteja tuli pökerryttävät 76. Mutta nyt edessä onkin käytännössä uusi talvilomaviikko — seuraavat 7 päivää olenkin vapaalla ja töihin palaan vasta ensi viikon tiistaina.

Ti 11/2

Viime viikolla muuten töiden ohessa ehätin lähettää best maneille listan polttareihin kutsuttavista kavereista. Siitä tuli mielenkiintoinen kombo Valtimon ajoilta asti tuttuja lapsuus- ja koulukavereita ja sitten entisiä ja nykyisiä työkavereita. Itseni mukaan lukien yhteensä 20 nimeä. Ihan helppoa tällaisenkaan listan tekeminen ei ollut. Uskon, että J & J saavat järkättyä aivan mainiot polttarit.

Pe 14/2

Ella löysi Tori-sivuston kautta hyvältä näyttävän häämekon, mutta se on Mikkelissä. Postitus ei kuulemma ole vaihtoehto, joten tehtiin sellainen ratkaisu, että ostin ensi viikon lauantaille junaliput ja käydään mekko hakemassa paikan päältä.

Ostin tänään Kierrätyskeskuksesta (Pasilasta ja tästä naapurista) 22 eurolla kuusi kirjaa — Leo Tolstoin Anna Karenina (osat I & II), Juha Pihkalan ja Esko Valtaojan ”Nurkkaan ajettu Jumala”, Ha-Joon Changin ”23 tosiasiaa kapitalismista”, Simone de Beauvoirin muistelmat ”Pariisi 1939–44 ja Tiina Ekmanin ”Huijarisyndrooma”.

Siinäpä sitä taas olisi lukemista. Kun kuolen, niin perikunnalle jätän riesoiksi vain homehtuneita kirjoja.

Ti 18/2

Ruokavalioon olen nyt pari päivää kiinnittänyt aidosti huomiota, ja M:n vinkkien mukaan hommannut karkinkorvikkeeksi taateleita ja Lohilon kevytjäätelöä. Olen myös vakaasti päättänyt, että iltasyöpöttely on nyt ohi. Se pitää minut pulleana ja kiukkuisena. Kaikki ylimääräinen rasva kertyy minulle kahteen paikkaan eli naamaan ja vatsan seudulle. En pidä siitä, näyttää huonolta kuvissa.

Pe 21/2

Kirjoitan tätä yhdeltätoista aamupäivällä. Tämän viikon uutiset ovat olleet poikkeuksellisen synkkiä ja perseestä. Donald Trump on alkanut toistamaan Vladimir Putinin valheita papukaijan tavoin. Hän on valehdellut Ukrainan aloittaneen sodan, Zelenskyin olevan diktaattori, jolla on 4 % kannatus ja USA on vaatimassa myös vastineeksi sotilaallisesta tuesta pääsyä Ukrainan luonnonvaroihin. Kaiken huipuksi USA ja Venäjä neuvottelevat Saudi-Arabiassa Ukrainan kohtalosta ilman Ukrainan tai Euroopan mielipidettä.

Su 23/2

Eilen junamatkalla mennen tullen luin Anna Kareninaa ja olen päässyt sitä jo reilusti yli 200 sivun. Dostojevski on psykologi, Tolstoi enemmän sosiologi. Niin väittävät, ja tottahan tuo lienee jo tämän otannan perusteella. Tai Dostojevskia olen jo aika paljonkin lukenut, Tolstoita vasta ensipuraisun.

To 27/2

Kello on nyt illalla seitsemän. Työlaukku on kutakuinkin jo pakattu ja huomenna Triplaan kello 07:30. Kolme pitkää vuoroa edessä, joten viikonloppusuunnitelmia ei tarvitse miettiä. Edellisen kerran Triplassa olin 3. joulukuuta, joten tauko on ollut pitkä. Maaliskuussa en paljoa muualla sitten olekaan.

 

Ma 3/3

Showpainin maailmassa on tapahtunut kummia. John Cena kääntyi heeliksi viikonlopun Elimination Chamberin päätteeksi. 20+ vuotta sitä saikin odottaa. WrestleMania-into vähän lässähti Rumblen voittajavalintojen myötä, mutta nyt hiipuvaan liekkiin on saatu puhallettua hyvin uutta tulta. Tein aiheesta myös blogikirjoituksen ja kuvasin jo tämän viikon YT-videon.

Ma 10/3

Keskiviikkona käytiin ajankuluksemme Joensuun keskustassa muutama tunti pyörähtämässä. Käytiin kaupoilla, kahvilla ja yliopiston tiloissa. Oli mukavaa kierrättää Ellaa yliopiston eri rakennuksissa, joissa hän ei ollut koskaan käynytkään. Samalla oli itselle melkoinen nostalgiatrippi. Pieniä remontteja on tehty omien opiskeluaikojeni jälkeen, mutta isossa kuvassa edelleen samalta tutulta kampukselta se tuntui.

Ke 12/3

Kävin tänään pitkän kahden tunnin ja 11 km kävelylenkin. Lähdin matkaan heti kun Ella lähti iltavuoroon. Lenkin yhteydessä kävin hakemassa Leppävaarasta Postin pisteestä kirjatun kirjeen, jossa oli pitkän reissun tehneet sähkötupakkanesteet. Lähetin isälle kyseiset nesteet kahdessa erillisessä kirjeessä MARRASKUUSSA 2023. Nyt — puolitoista vuotta myöhemmin — ne palautuivat lähettäjälle.

To 13/3

Kirjoitin tänään pitkästä aikaa vartijakirjaa. Edellinen kerta oli 23.2, sen näkee siitä milloin tiedostoa on viimeksi muokattu. Tein alalukua poliisitoiminnan historiasta. Kirjoittelin noin kolmen tunnin ajan viidestä kahdeksaan. Tarkoituksena olisi huomenna iltapäivällä / alkuillasta jonkin aikaa jatkaa, mutta en oikein tiedä tarkalleen ottaen miten.

Ma 17/3

Luin Niikka Leikkolan ja Mikko Ravantin opinnäytetyön vartijan ja järjestyksenvalvojan traumaattisista tilanteista. Siihen kyselylomakkeeseen joskus aikoinaan myös oman vastaukseni annoin. Laitoin Niikalle sähköpostilla muutaman kommentin siitä. Enimmäkseen ohi aiheen, mutta varmaan kiva saada edes jotain palautetta.

Pe 28/3

Tähän mennessä pisin tauko päiväkirjan päivittämisessä. Olen keskellä raskasta 60 tunnin työviikkoa. Kolme pitkää päivää tälle viikolle jo tehty ja kaksi jäljellä. Perään vielä ensi maanantain 12 tunnin vuoro, jonka vaihdoin itselleni E:n pyynnöstä.

Vuorot Triplassa ovat olleet melkoisen raskaita. Toissapäivänä saatuani 3x12h työputken loppuun menin suihkuun ja siitä suoraan nukkumaan. Nukuin aamukuuteen asti, olin hereillä nelisen tuntia ja menin uudestaan nukkumaan pitkälle iltapäivään asti. Tästä huolimatta sain viime yönä 8-9 tunnin täydet yöunet. Hieman painaa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...