Siirry pääsisältöön

Luigi Mangione ja poliittisesti motivoitunut murha

 


Yhdysvalloissa on tehty 2020-luvun aikana jopa 20 000 murhaa vuosittain. Aniharva näistä nousee kansainvälisesti merkittäväksi uutiseksi, mutta eräs New Yorkissa 4. joulukuuta 2024 tapahtunut murha on kiinnostanut ja puhuttanut ympäri maailman. Varhain tuona aamuna 26-vuotias Luigi Mangione ampui kylmäverisesti selkään sairausvakuutusjätti UnitedHealthCaren toimitusjohtajaa Brian Thompsonia. Vammat olivat niin vakavat, että Thompson menehtyi välittömästi ennen kuin ensihoitoa ehdittiin kutsua paikalle.

 

Poikkeuksellinen murhaaja

Kriminologiset tutkimukset ovat kiistatta osoittaneet, että tyypillisesti henkirikokseen syyllistyvä henkilö on lähtöisin kehnoista perheoloista ja on matalasti koulutettu. Luigi Mangione rikkoi tätä kaavaa kaikin tavoin; Luigin vanhemmat ovat varakkaita ja vaikutusvaltaisia italialais-amerikkalaisia yrittäjiä ja Luigi itse on erittäin korkeasti koulutettu. Vuonna 2020 hän valmistui arvostetusta Pennsylvanian Ivy League -yliopistosta tietojenkäsittelytieteen maisteriksi ollen luokkansa priimus. Hänen valmistujaisjuhlassa pitämästään kiitospuheesta on olemassa myös julkista kuvamateriaalia. 

 

Murhaajan poikkeuksellinen tausta ei ole kuitenkaan ainoa asia, joka tapauksessa kiehtoo. Teko oli erityisen kylmäverinen ja lisäksi se oli vahvasti poliittisesti ja moraalisesti latautunut. 

 

Epäreiluksi koettu järjestelmä

Yhdysvaltojen sairausvakuutusjärjestelmä poikkeaa suomalaisesta kuin yö ja päivä. Suomessa järjestelmä on julkisesti rahoitettu ja palvelut katetaan pääasiassa verovaroin. Yhdysvalloissa suurin osa on yksityisten sairausvakuutusten varassa. Vakuutukset ovat kalliita ja järjestelmää on moitittu tehottomaksi ja kohtuuttoman byrokraattiseksi. 

 

UnitedHealthCare on aivan erityisesti ollut kritiikin keskiössä: sairausvakuutusyhtiöt käyttävät merkittävää valtaa asiakkaitaan koskevissa elämän ja kuoleman kysymyksissä. UHC on myös aggressiivisesti hyödyntänyt tekoälyä vakuutuspäätöksissään, joka on johtanut valtavaan määrään virheellisiä päätöksiä. Yhtiötä on myös moitittu virheellisistä laskutuksista, hoitojen epäämisestä ja ala-arvoisesta asiakaspalvelusta. Toimintaansa tehostaakseen ja osakkeenomistajien voittoja paisuttaakseen UHC ei ole perääntynyt esimerkiksi tekoälyn laajamittaisesta hyödyntämisestä, vaikka näyttö sen toimivuudesta on erittäin kyseenalaista. 

 

Mangionen ja Unabomberin yhteys 

 

Siitä, oliko Mangione itse UHC:n asiakas, ei ole varmaa tietoa. Jäätyään kiinni viisi vuorokautta veriteon jälkeen Mangionen repusta löydettiin kolmisivuinen käsinkirjoitettu manifesti, jossa ilmaisi syvän halveksuntansa yhdysvaltalaista sairausvakuutusjärjestelmää kohtaan ja viittasi UHC:hen ”ahneena parasiittina”. Tekohetkellä Mangionella ei ollut virallisesti diagnosoitua mielenterveyden häiriötä, mutta tekoa edeltävät pari vuotta olivat hänelle vaikeita. Mangionen kerrotaan kärsineen kroonisista kovista alaselkäkivuista ja pitkittyneestä stressistä. Hän eristäytyi siinä määrin, että katkaisi myös kaikki yhteydet vanhempiinsa. Marraskuussa 2024 Luigin äiti raportoikin poikansa kadonneeksi. Internetiin kirjoittamien postaustensa perusteella myös tiedetään, että Mangione ihaili Ted Kaczynskia; miestä, joka tunnetaan maailmanlaajuisesti Unabomberina. Miesten ajatusmaailmat kohtasivat monin tavoin ja tammikuussa 2024 Mangione julkaisikin ylistävän arvion Kaczynskin teoksesta Industrial Society and Its Future.

 

Tällä hetkellä Mangione on tutkintavankeudessa ja hänen kolmiosaisen oikeudenkäyntinsä on määrä alkaa New Yorkissa 26. kesäkuuta eli ensi viikon torstaina. Häntä kohtaan on nostettu useita syytteitä, joista painavimpana murha terroristisessa tarkoituksessa. Liittovaltion oikeus hakee hänelle kuolemantuomiota. Selvää on, että vähintäänkin loppuelämänsä hän tulee viettämään vankilassa. 

 

Mediasirkusta odotettavissa

 

Mangionen tapaus on kuin modernisoitu ja esikuvaansa brutaalimpi versio Robin Hoodista. Rikollisesta, joka varastaa rikkailta ja antaa köyhille. Poliittisesti motivoituneet murhat ovat verrattain harvinaisia, ja siksi ne aina tapahtuessaan herättävät suurta huomiota. Tämän tapauksen saama massiivinen mediahuomio on perua siitä, että suuri osa yhdysvaltalaisista on aidosti pettyneitä toimimattomaan sairausvakuutusjärjestelmään ja pystyy samaistumaan Mangionen manifestissaan esittämiin väitteisiin. 

 

Alkamaisillaan oleva oikeudenkäyntiprosessi tulee olemaan sellainen, joka kerää kansainvälistä mediahuomiota, enkä henkilökohtaisesti yllättyisi, vaikka se johtaisi vakaviin levottomuuksiin ympäri Yhdysvaltoja. Uhkana on, että tapauksesta kehkeytyykin varsinainen ”mediasirkus”, joista on Yhdysvalloissa kokemusta esimerkiksi sarjamurhaaja Ted Bundyn kohdalla vuodelta 1979 tai näyttelijä OJ Simpsonin osalta vuonna 1995. Luigi Mangionesta tuli symboli, jonka ympärille voi kokoontua osoittamaan turhautuneisuuttaan. Samalla on hyvä muistaa, että tämä kyseinen sankarihahmo on myös poikkeuksellisen kylmäverinen murhaaja, joka ansaitsee viettää loppuelämänsä vangittuna telkien takana.

 

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...