Siirry pääsisältöön

Donald Trump ja showpainin kikkakirja

 


Showpainin maailmassa reaktion herättäminen on kaikki kaikessa. Väliä ei niinkään ole sillä, onko reaktio negatiivista vai positiivista. Tärkeää on vain se, että viesti on mieleenpainuva ja jättää muistijäljen. Showpainissa veden täytyy olla joku tulikuumaa tai jääkylmää. Pahinta myrkkyä on haalea vesi.

 

Kuluneella viikolla seuratessani ohimennen Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin ja megamiljardööri Elon Muskin kinastelua, niin väkisinkin juontui mieleen se, että useampia kikkoja on lainattu suoraan showpainin kikkakirjasta. Mieleen hiipii jopa ajatus, että osan tästä täytyy olla käsikirjoitettua yleisön mielenkiinnon säilyttämiseksi ja vahvan reaktion aikaansaamiseksi.  Trumpin ja showpainin yhteys ei ole mikään uusi oivallus, vaan itse asiassa jo pitkään tiedossa ollut fakta. 

 

Trumpit ja McMahonit; vanhoja perhetuttavia

Trump on tuntenut showpainiyhtiö WWE:tä pitkään johtaneen McMahonin perheen vuosikymmenten ajan ja he kuuluvat Trumpin lähipiiriin. Linda McMahon kuuluu kirjaimellisesti Trumpin hallintoon ja johtaa opetusministeriötä. Linda on WWE:n entisen päämiehen Vince McMahonin puoliso ja Vincen kanssa Trump on puolestaan tehnyt yhteistyötä vuosikymmenten varrella useasti. Esimerkiksi vuosina 1988 ja 1989 McMahonin promootion vuoden päätapahtuma WrestleMania järjestettiin Atlantic Cityn Trump Plazassa. Molempina vuosina Trump oli eturivissä seuraamassa tapahtumia. 

 

Vuonna 2007 Trump esiintyi myös WWE:n ohjelmistossa usein, sillä tuona vuonna järjestettiin ottelu, jossa Trumpin ja McMahonin valitsemat edustajat kohtasivat toisensa kehässä ja häviäjän hiukset ajeltiin kaljuksi. Sanomattakin selvää on, että Trumpin edustaja selviytyi voittajaksi ja McMahon pääsi esittelemään kiiltävää kupoliaan. Koronavuonna 2020 WWE sai erityisoikeuden jatkaa tv-ohjelmiensa kuvauksia, vaikka yleisesti ottaen kaikki urheilu- ja viihdetapahtumat peruttiin. Läheiset suhteet Trumpin hallintoon edesauttoivat tämän erioikeuden hankkimista. Trumpin, McMahonin ja showpainin läheisiä yhteyksiä on tarkemmin tutkinut muun muassa Lavie Margolin vuonna 2018 julkaistussa kirjassaan TrumpMania: Vince McMahon, WWE and the making of America's 45th President.

 

2024 presidenttikampanja

Kampanjoidessaan kohti jälkimmäistä presidenttikauttaan hyödynsi Trump showpainin maailmasta tuttuja kasvoja. Viime vuoden heinäkuussa Hulk Hogan repi näyttävästi paitansa ja antoi tukensa Trumpille republikaanien puoluekokouksessa. Lokakuussa vaalikampanjan loppusuoralla Trump teki kiireiseen aikatauluunsa tilaa istuakseen alas WWE-legenda The Undertakerin podcastin vieraana. Samassa podcastissa vieraili myös toinen entinen WWE-tähti Kane, (oikealta nimeltään Glenn Jacobs) joka on siirtynyt politiikkaan ja toimii tällä hetkellä Knox Countyn pormestarina. Hoganin, Undertakerin ja Kanen osoittama julkinen tuki Trumpille näytteli omaa pientä rooliaan hänen vaalivoitossaan. 

 

Yhtäläisyysmerkkejä showpainin maailmaan on ilmennyt eritoten Trumpin kampanjatilaisuuksissa niin sanotuissa ”Trump rallyissa”, jotka kahden vaalivoiton valossa ovat olleet kiistaton menestys. Musiikki, sisääntulot, tapahtuman rytmitys, Trumpin puheiden ja one-linereiden rakenne ovat kaikki hakeneet esimerkkiä showpainin kuvioista.

 

 Showpainia katsomalla oppii Trumpin metkut

Donald Trump on mestari manipuloimamaan mediaa ja saamaan oman äänensä kuuluviin. Mikä osa tästä on jotakin Trumpin nerokasta mediastrategiaa ja mikä osa miehen puhdasta narsistista hulluutta jää kunkin tykönään pohdittavaksi. On mahdoton tietää sitä, ovatko Trumpin esiintymisten showpainivivahteet tiedostettua, vai tulevatko ne hänelle enemmän intuitiivisesti ja luonnostaan. Uskon, että vähintäänkin Trumpin taustaryhmässä tämä yhteys on täysin tiedossa ja osa harkittua strategiaa.  

Selvää on kuitenkin se, että syventämällä showpainin lainalaisuuksiin oppii myös ymmärtämään niitä elementtejä, jotka ovat Trumpin presidentiksi kahteen kertaan nostaneet.

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...