Siirry pääsisältöön

The Substance: Filosofia

 

Ikuisen nuoruuden tavoittelu on kiehtonut ihmistä antiikin mytologioista lähtien. Tähän ajattomaan tarinaan pohjautuu myös vuonna 2024 julkaistu Coralie Fargeatin käsikirjoittama ja ohjaama kauhuelokuva The Substance. Elokuvassa seurataan ikääntyvää leffatähteä Elisabeth Sparklea, (Demi Moore) jonka parhaat vuodet ovat takanapäin, mutta hän pysyy televisiossa juontamansa suositun fitness-ohjelman tähden. Asiat alkavat mennä pieleen, kun tarkoituksella sarjakuvamaisen yksiulotteiseksi naisvihaajaksi ja ihmisperseeksi käsikirjoitettu ohjelman tuottaja Harvey (Dennis Quaid) haluaa korvata Elisabethin nuoremmalla ja nätimmällä tytöllä. 

 

Nuoruuden lähteellä

Myrtynyt Elisabeth päätyy autokolariin, josta hän kuitenkin selviää vähin vahingoin. Sairaalasta lähtiessä hoitaja livauttaa hänelle mukaan muistitikun ja avainkortin. Aluksi muistitikku lentää roskiin, mutta epätoivon hetkellä Elisabeth tutustuu siihen tarkemmin. Mustan pörssin kautta tarjolla on palvelu, joka tunnetaan ainoastaan nimellä ”Substance.” Lupauksena on, että ”substance” tuottaa nuoremman, kauniimman ja täydellisemmän version omasta itsestä. Elisabeth kokee, että hänellä ei ole enää mitään hävittävää ja lähtee mukaan kokeiluun. Hän hakee aloituspaketin ränsistyneeltä teollisuusalueelta sijaitsevasta pakettiautomaatista. 

 

Elisabeth iskee suoneensa aktivointiseerumin ja vajoaa nopeasti tajuttomuuteen. Yliluonnollisia asioita alkaa tapahtua ja hänen sisältään kuoriutuu nuorempi nainen nimeltään Sue (Margaret Qualley). Elisabethin keho jää makaamaan tajuttomuuden tilassa kylpyhuoneen lattialle, mutta Substance-paketissa mukana tullut ravintoliuos riittää pitämään hänet hengissä tasan viikon ajan. Viikon kuluttua on suoritettava vaihto, jossa naiset vaihtavat osia. Viikon välein on myös haettava vanhasta teollisuushallista uusi substance-paketti. Tähän ei sallita poikkeuksia, mutta säännön rikkomisen seurauksia ei missään kerrota. 

 

Erotiikkaa ja ökyilyä

Sue on nuori, kaunis ja häpeilemättömän seksuaalinen olento. Hänen menestystä ja marssia kohti valokeilaa ei voi estää, ja pian hänet pestataankin Elisabethin tilalle fitness-ohjelman juontajaksi. Miltei OnlyFansiin verrattavissa olevan eroottisen sisältönsä vuoksi ohjelmasta tulee supersuosittu ja Suesta hetkessä kaikkien tuntema supertähti. Sue on kaikkien kadehtima seurapiirijulkkis, eli samassa asemassa, jossa Elisabeth pari vuosikymmentä aiemmin. 

 

Substance on siis tehnyt tehtävänsä, mutta hirvittävät sivuvaikutukset ovat vasta tulossa. Menoja on kieltämättä hankala suunnitella, jos on elossa vain vuoroviikoin. Menestyksensä huumassa Sue alkaa ”varastaa” aikaa Elisabethilta, ensin muutamia tunteja, sitten päiviä ja lopulta kuukausia. Tällä on vakavat seurauksensa. Sue ja Elisabeth jakavat saman tietoisuuden ja ovat kuin saman kolikon kaksi eri puolta, mutta alkavat silti vihata ja sabotoida toisiaan. Suen menestys viihdetähtenä näyttää olevan pysäyttämättömässä nousukiidossa, mutta samaa tahtia hänen henkilökohtainen elämänsä ja suhde toiseen itseensä — Elisabethiin — murenee. 

 

Loppua kohden tarina saa yhä hullumpia ja tragikoomisempia piirteitä. Tyylilajinsa vuoksi mitään realismin aiheuttamia rajoitteita ei oikeastaan ole, joten revitellä voidaan vapaasti. Lopetus vedetäänkin tarkoituksella ”överiksi”, ja katsojan arvioitavaksi jää oliko tämä valinta toimiva. Elokuvan saamista positiivisista arvioista päätellen suurin osa katsojista osasi arvostaa myös elokuvan veristä ja visvaista loppuhuipennusta.

 

Elokuvan filosofia

Elokuva on moderni muunnos ikiaikaisesta tarinasta eli ikuisen nuoruuden tavoittelusta. Pistävän satiirisella otteella se kritisoi viihdeteollisuuden pinnallisuutta ja siihen liittyviä sukupuolirooleja. Suen hahmon nuoruus, kauneus ja ylieroottisuus sekä Harveyn hahmon maksimiin vedetty limainen setämies-energia toimivat tässä peileinä. Molemmat hahmot ovat karikatyyreja, sarjakuvahahmoja, jollaisia puhtaassa muodossaan on vaikea tosielämästä löytää. Jotain olennaista nämä roolihahmot kuitenkin onnistuvat satiirisella ja yliampuvalla tavalla kuvastamaan.  

 

Yhteiskuntakriittisen puolen lisäksi esiin voi kaivaa myös syvästi filosofisen puolen; mitä sinä olisit valmis tekemään nuoruuden eteen? Jos tällainen lääke olisi saatavilla, testaisitko? Arvelenpa, että tässä tapahtuisi sellainen ”seiskalehtiefekti.” Kukaan ei ääneen tunnusta lukevansa, mutta silti tilaajia vaan riittää. Nuoruuden ja kauneuden ihanne on niin syvälle piintynyt psyykeemme ja ymmärrykseemme, että moni olisi valmis tekemään miltei mitä tahansa sen eteen. Elisabethin hahmo kuvaa elokuvassa tätä puolta itsestämme. Hän ei pysty sietämään ajatusta, että aika valokeilassa on ohitse ja elämässä täytyisi siirtyä seuraavalle henkisen kypsyyden tasolle. Tasolle, jossa ulkonäkö ja pinnalliset arvot korvautuisivat jollakin syvemmällä ja tärkeämmällä. Tätä Elisabeth ei oivalla ennen kuin on liian myöhäistä. 

 

The Substance on yksi parhaista 2020-luvulla tähän mennessä tehdyistä elokuvista. Eräästä tulokulmasta katsoen elokuvaa voidaan kritisoida halpahintaisesta paljaalla pinnalla ja seksuaalisuudella mässäilystä, mutta itse näen tämän olennaisena osana siihen, että tarinan syvempi filosofinen puoli saadaan esille. Satiiri osuu hyvällä prosentilla maaliinsa ja elokuva sisälsi useita kohtauksia, jotka saivat minut ääneen nauramaan. Käsitellyt teemat ovat ikuisia, joten uskon elokuvan kestävän hyvin myös ajan hammasta. Yhteiskunnallisista ja filosofisista teemoista kiinnostuneelle katselijalle tämä elokuva on merkkiteos, jota ei kannata sivuuttaa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...