Blogi - kuollut viestintämuoto?

 

Blogien kultakausi sijoittuu nähdäkseni noin vuosiin 2007–2015. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen jälkipuoliskolla kenelle tahansa internetin käyttäjälle alkoi olla tarjolla helppokäyttöisiä blogialustoja, jotka tarjosivat ennenkokemattoman väylän omien ajatusten julkituomiseen. Omia näkemyksiään julki halunneet aktiiviset kansalaiset joutuivat aiemmin turvautumaan epävarmoihin ja todella hitaisiin keinoihin, kuten paikallislehden mielipideosastolle kirjoitteluun. Mitään takuuta kirjoituksen julkaisusta ei tässä portinvartijoiden järjestelmässä ollut. 

 

Blogit vaikuttivat samalla logiikalla positiivisesti kuin internet yleensäkin. Ne vapauttivat tiedonvälityksen perinteisten portinvartijoiden kahleista ja mahdollistivat suoran vaikuttamisen väylän ja keskustelun. Televisiosta tutut merkkihenkilöt kirjoittivat blogeja, samoin kaikki itseään kunnioittavat poliitikot ylläpitivät omalla nettisivullaan blogia. Jotkut blogeista nousivat varsinaiseen kulttimaineeseen, tästä kuuluisana esimerkkinä Jussi Halla-ahon Scripta ja toiselta puolen poliittista spektriä ”Uuninpankkopoika” Saku Timonen. Elettiin myös kevyempien matkailu ja life style -blogien kiistatonta kulta-aikaa. 

 

2010-luvun edetessä kohti jälkimmäistä puoliskoaan alkoivat blogit häipyä taustalle. Sosiaalinen media alkoi siirtyä kohti nykyistä muotoaan, jossa lyhytvideot ja välitön mielihyvä nousivat tärkeimmiksi asioiksi. Blogit ovat tiiviitä tekstimuotoisia esityksiä, mutta ne ovat linkin takana ja vaativat lukijaltaan muutaman minuutin tarkan keskittymisen. Tähän ei nykyihmisillä näemmä ole enää aikaa, ja sitä myöten blogeista on tullut katoavaa kansanperinnettä. Nykyaikana vaaditaan sisältöä, joka ohittaa kaiken järkevän ja kriittisen ajattelun ja hyökkää suoraan aivorunkoomme, tunteisiimme, pelkoihimme ja impulsseihimme. Tähän leikkiin blogi on eittämättä liian hidas ja kankea viestintämuoto.

 

Blogien näkyvyys hakukoneiden tuloksissa ja sosiaalisen median julkaisuissa on myös romahtanut. Esimerkiksi tätä blogia on erittäin vaikea löytää googlettamalla, vaan käytännössä on oltava suora linkki. Viime vuosina, kun olen linkittänyt omalle Facebook-seinälleni blogitekstin, niin tämä päivitys hyvin harvoin tulee edes Facebook-kavereideni syötteeseen näkyviin. Sama koskee myös Threadsia, toista Metan hallinnoimaa some-palvelua. Blogeista on tullut kuriositeetti, tieltä pois siivottava haittatekijä.  

 

Itse olen kuitenkin jääräpää ja aion soutaa tässä blogiasiassa päättäväisesti vastavirtaan. Aion laittaa yhä enemmän aikaani ja panoksiani blogin kirjoittamiseen. Mielestäni se on edelleen erinomainen väylä purkaa omia ajatuksiaan ja herättää asiallista keskustelua. Lyhytvideoiden sarjatulituksessa blogit ovat kuin hengähdyshetki, tila pysähtymiselle ja syvemmälle ajattelulle, omien argumenttien rakentamiselle ja testaamiselle. Haastankin pysähtymään blogin äärelle edes siksi muutamaksi minuutiksi.