Näpistelyjen ja myymälävarkauksien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Huhtikuussa julkaistusta rikos- ja pakkokeinotilastosta käy ilmi, että tämän vuoden tammi-maaliskuussa poliisin tietoon tulleen näpistelyrikosten määrä on noussut valtakunnallisesti 22 % verrattuna vuoden takaiseen. Kasvu on suuri, mutta todellinen pommi löytyy pääkaupungistamme Helsingistä — siellä näpistykset ovat kasvaneet pökerryttävät 60 % vuoden takaisesta!
Näpistykset työllistävät yhä enemmän
Helsinkiläisessä kauppakeskuksessa järjestyksenvalvojana työskentelevänä olen ensikäden havaintona todistanut muutoksen, jossa yhä isompi osuus työajasta kuluu näpistelytapausten selvittelyyn. Näpistelijät eivät varsinaisesti ole poliisin ja rajavartiolaitoksen avuksi asetetun järjestyksenvalvojan päätyö, mutta tapausten suuren määrän vuoksi joinakin päivinä niistä on sellainen kehkeytynyt. Tilanne ei ole turhauttava ainoastaan omalle ammattikunnalleni, vaan saman turhautumisen jakavat ainakin myymälät, poliisi ja syyttäjänlaitos.
Vuonna 2019 eduskunta sääti lain, jossa sakkojen muuntorangaistus palautettiin vaihtoehdoksi pöydälle. Teoriassa laki menee siten, että mikäli jätät vuoden sisällä vähintään seitsemän näpistyssakkoa maksamatta, niin tuomioistuin voi muuntaa rangaistuksen vankeudeksi. Käytännössä muuntorangaistusta sovelletaan näpistystapauksissa äärimmäisen harvoin. Syynä on se, että resurssipulan vuoksi poliisi ei tutki eikä syyttäjä syytä.
Yleensä näpistys on sakkorangaistava teko, eli käytännössä poliisi kirjaa sakon ja asia on loppuun käsitelty. Rikollinen joko maksaa sakon tai sitten sitä peritään aikanaan ulosoton kautta. Mikäli henkilö kiistää teon, ei asiaa voida sakkorangaistuksella käsitellä. Tällöin poliisin on aloitettava asiasta esitutkinta. Mikäli näpistyssakkoja on kertynyt enemmän kuin seitsemän vuodessa olisi myös tällöin poliisin suoritettava esitutkinta. Ulkopuolelta käsin on mahdotonta sanoa, kuinka tarkkaan tätä ohjenuoraa noudatetaan.
Käytäntönä on ollut, että vähäpätöisissä näpistystapauksissa poliisi on esittänyt syyttäjälle tutkinnan lopettamista, jolloin tapaukseen ei enää tarvitse palata. Aikana, jolloin näpistyssakkoja ei voinut muuntaa vankeudeksi tällainen menettely olikin kaikin puolin järkevää. Seuraamuksia kun ei edes teorian tasolla voinut olla, joten miksi hukata siihen vähiä resursseja?
Viime viikolla (3.5.) uutisoitiin Helsingin poliisilaitoksen muuttuneesta linjasta. Helsingin poliisi pyytää yhä harvemmin syyttäjältä tutkinnan lopettamista ja tutkii aiempaa tarkemmin myös vähäpätöisiä näpistystapauksia. Linjan muuttaminen on kirvoittanut kritiikkiä poliisipäällikkö Jari Liukkua kohtaan niin syyttäjän kuin poliisin henkilöstön suunnasta, mutta tämä tiukempi linja kieltämättä edustaa paremmin lainsäätäjän tahtoa, kun muuntorangaistus päätettiin palauttaa.
Entä ne juurisyyt?
Näpistelytapausten kasvu ei ole enää pelkkä mututuntuma työhönsä leipääntyneen yksittäisen vartijan mielikuvituksessa, vaan tilastoin vahvennettu fakta ja kasvava yhteiskunnallinen ongelma. Kiinnostava kysymys tietenkin on, että mistä tämä johtuu, mutta siihen on mahdotonta antaa yhtä yksittäistä ja kaiken tyhjentävää selitystä. Pikemminkin on kyse vyyhdistä, johon liittyy montaa erillistä osaa.
1.) Istuvan hallituksen toimet. Sosiaaliturvasta on tehty leikkauksia ja jo ennestään huonosti toimeentulevilla on entistä heikompi taloudellinen tilanne. Markkinasuhdanne on huono ja inflaatio korkea. Nämä syyt osaltaan voivat johtaa näpistelyrikoksiin.
2.) Huumeiden käyttö on lisääntynyt. Monessa stereotyyppisessä tapauksessa näpistelyn kautta pyritään rahoittamaan addiktiota. Kyse voi olla siitä, että kaikki rahat on jo käytetty huumeisiin, joten on pakko näpistää kaikki muu. Kyse voi olla myös siitä, että näpisteltyjä tuotteita pyritään myymään kadulla eteenpäin huumerahoja tienatakseen. Joka tapauksessa näpistely on yksi huumeriippuvuuden lieveilmiöistä.
3.) Seuraamusten vähäisyys. Näpistys on erittäin matalan kynnyksen rikollista toimintaa, siihen on helppo ryhtyä. Kaiken lisäksi onnistumisprosentti on hyvä — useimmiten se onnistuu kenenkään huomaamatta. Kiinnijääminen on verrattavissa työtapaturmaan, josta kaiken lisäksi seuraamukset ovat viranomaisten kroonisen resurssipulan vuoksi minimaaliset.
4.) Asenneilmapiiri. Tammikuussa 2024 näyttelijä Amanda Palo kertoi hyväksyvänsä kaupasta näpistelemisen ja jättävänsä näpistyksen ilmoittamatta, vaikka sellaisen sattuisi itse huomaamaan. Näppituntumalta voisi sanoa, että aika moni on Palon kanssa samaa mieltä. Monien ilmaiseman asenteen mukaan näpistys ei ole rikos ollenkaan, ja ruuan näpistäminen nähdään suorastaan kansalaisvelvollisuutena, oikeutettuna protestina pääministerille ja kapitalistiselle rosvokauppiaalle.
Ongelma on viheliäinen; seuraamuksia voidaan totta kai koventaa, mutta sillä on hintansa. Mikäli näpistykset halutaan kuriin, on lainsäädäntöä tiukennettava ja viranomaisille osoitettava merkittävästi lisäresursseja näiden tapausten tutkintaan. Ratkaisu on kuitenkin rahallisesti kallis ja työläs toteuttaa. Amanda Palon ja monien muiden asenteista huolimatta ei voida myöskään lähteä siitä, että näpistelyä ei lain edessä kohdeltaisi minkäänlaisena rikoksena. Tämä avaisi sellaisen Pandoran lippaan, jota olisi mahdoton enää sulkea kiinni yhteiskuntajärjestyksen vaarantumatta.
Näpistelytapaukset ovat oikeastaan joka vaiheessa prosessia verrattavissa lievästi ihoa ärsyttävään kutinaan. Rikasta K-kauppiasta näpistelyhävikki luonnollisesti harmittaa, mutta ei se aidosti uhkaa viedä leipää hänen lastensa suusta. Vartijoita ja järjestyksenvalvojia näpistelytapaukset ärsyttävät siitä syystä, että ne vievät niin paljon aikaa muilta tehtäviltä ja vaativat selvittelyä sekä paperitöitä. Paikalle saapuvaa poliisipartiota vähäpätöinen näpistelykeikka harmittaa ja kyllästyttää, sillä eihän kukaan käynyt monivuotista poliisikoulua päästäkseen kirjoittamaan Esa-Pekalle hikisiä näpistelysakkoja. Poliisin tutkintaa nämä tapaukset kuormittavat, ja mikäli tapaus päätetään lähettää syyttäjälle asti, niin siellä päädyssä vastaanotto on vähintään yhtä turhautunut ja silmiä pyörittelevä. Viime kädessä eduskunnassa lainsäätäjä turhautuu, kun ongelman ratkaisu vaatisi taas merkittävää lisäpanostusta valtion rahoista. Jokaisella tasolla kutinaa hoidetaan raapimalla, ei selvittämällä sitä, mistä kutina alun perin johtuu. Pohtimisen paikka on niin lainsäätäjillä, poliisilla kuin tuomioistuimillakin.
Lähteitä:
Ilmoitettujen myymälävarkauksien määrä kasvoi 21,9 % tammi–maaliskuussa 2025
Myymälävarkaudet räjähtivät kasvuun Helsingissä – "Pieniä näpistyksiä ja isompia keikkoja"
HS: Amanda Palo kertoo, miksi oikeuttaa varastelun ruokakaupasta
Sakot eivät tehoa paatuneisiin näpistelijöihin – poliisilla vain vähäisiä keinoja puuttua ongelmaan
Aaro vei kaupasta karkkipussin – Helsingin poliisi aloitti rikostutkinnan
Kommentit
Lähetä kommentti