Siirry pääsisältöön

Korona nosti eurokriisin haudastaan pelottavampana kuin koskaan


 Kuva: Paavi siunaamassa tyhjää Pietarinaukiota.

Viikko on ollut täynnä huolestuttavia uutisia. Kaikkein pahimpia ovat olleet ne, joissa koronavirus on vienyt nuoria parikymppisiä ihmisiä tehohoitoon ja jotkut heistä eivät ole selvinneet hengissä. En tiedä viruksista paljoa, mutta yläasteen biologian tunneilta kuitenkin sen, että virukset voivat muuntua. Toivotaan, että tästä ei olisi kyse. 


 

Tällä viikolla on Suomessakin nostanut päätään diskurssi, jonka Donald Trump tviittasi tiistaina: ”lääke ei saa olla pahempi kuin itse tauti.” Trump on kauhistunut koronastopin aiheuttamista talousvaikutuksista ja haluaisi nostaa rajoitteet pääsiäiseen mennessä. Pari päivää Trumpin töräytyksen jälkeen USA nousi kyseenalaiselle ykkössijalle, sillä siellä on nyt enemmän todennettuja koronavirustartuntoja kuin missään muualla. Siinä Trump on kuitenkin oikeassa, että koronastoppien hinta on valtava. Raha on tässä vähämerkityksinen asia, mutta uhkaava konkurssiaalto ja massatyöttömyys toisi mukanaan valtavasti inhimillistä kärsimystä. Suomessa monet ovat käyttäneet viittauspisteenä 1990-luvun alun lamaa. Tämä mielessään ainakin MTV Uutisten Ilkka Ahtiainen ja Jussi Kärki sekä Kauppalehden Arno Ahosniemi ovat tällä viikolla julkaisseet kirjoitukset, jossa terveys- ja talousvaikutukset asetetaan ikään kuin vastakkain.






Kiista koronabondeista rikkomassa euron

Eurokriisi on myös täällä taas. EKP on tehnyt monia poikkeuksellisia toimia, mutta sen rahapoliittiset pelimerkit eivät välttämättä riitä koronakriisin ratkaisuksi. EKP:n pääjohtaja Christine Lagarde onkin kannustanut (tai painostanut) ottamaan käyttöön koronabondit, jotka olisivat siis euromaiden yhteisvastuullisia velkakirjoja. Tämä nosti esiin ikiaikaiset jakolinjat ja kiistanaiheet. Suomen linja on selvä ja se kuuluu: EI, EI ja vielä kerran EI. Valtiovarainministeri Katri Kulmuni teki asian erittäin selväksi viikolla Ylelle antamassaan haastattelussa. Suomi ei aio olla mukana missään yhteisvastuuta lisäävässä ratkaisussa. Saksa ja etenkin Hollanti ovat Suomen kanssa samoilla linjoilla. 


Yhdeksän jäsenvaltiota, etunenässä Ranska, Italia ja Portugali ovat vaatineet koronabondien käyttöönottoa. Torstaina pidetty Eurooppa-neuvoston puhelinkonferenssi venyi aamuyöhön saakka, mutta oikeastaan mitään konkreettisia päätöksiä sieltä ei saatu. Sen sijaan jäljelle jäi lihava riita. Hollannin rahaministeri Woepke Hoekstra ja Portugalin pääministeri Antonio Costa ovat täysin avoimessa sanasodassa. Eikä tässä todellakaan kaikki: Italian presidentti Sergio Mattarella, pääministeri Giuseppe Conte ja oppositiojohtaja Matteo Salvini ovat haukkuneet EU:n pataluhaksi, koska se ei ole osoittanut mitään solidaarisuutta Italiaa kohtaan. Ei taloudellisesti eikä terveydellisesti. Kiina, Venäjä ja Kuuba ovat sentään lähettäneet Italialle tarvikkeita, vaikkakin ne ovat olleet sutta ja sekundaa. Salvini onkin jo todennut lehtihaastattelussa: ”Hoidamme ensin koronaviruksen ja sitten lähdemme Euroopan unionista.” 




Exitiä ei ole

Brexit oli helppo lämmittelyharjoitus verrattuna siihen mitä nyt voi olla edessä. Iso-Britannia ei koskaan kuulunut raha- ja talousliitto EMU:un ja sen vuoksi se pystyi irrottautumaan EU:sta. EMU:sta ei ole exitiä. Tämä kävi ilmeiseksi eurokriisin aikana, kun Kreikka uhkasi lähteä eurosta. EU-johtajat tiesivät tämän olevan turhaa pullistelua, koska euroero kävisi Kreikalle niin kalliiksi, että sopeutusohjelmat alkaisivat tuntua miellyttävältä vaihtoehdolta. Näin myös kävi ja uhittelu toi ainoastaan huomattavan lisälaskun kreikkalaisille veronmaksajille. Eurosta ei pääse ulos ilman hitonmoista rytinää. 


Korona on siis nostanut eurokriisin haudastaan pelottavampana kuin koskaan. Jakolinjat ovat syvät ja todennäköisesti ylitsepääsemättömät. Kansanterveydellinen kriisi ja ihmisten kuolemat ovat tietenkin tällä hetkellä se akuutti asia, josta eniten uutisoidaan. Oikeutetusti. Pinnan alla on kuitenkin eurokriisipommi, joka tikittää jo, ja on valmiina räjähtämään heti kun koronavirus edes hieman hellittää.






Voiko velat antaa anteeksi?

Kenellekään ei varmasti ole enää tässä vaiheessa epäselvää, että koronakriisin myötä valtioiden velka tulee kasvamaan ennennäkemättömiin mittasuhteisiin. Ainoa tapa välttää konkurssiaalto ja massatyöttömyys on, että valtio ottaa yksityisen sektorin täysin kannettavakseen koko kriisin ajaksi. Tähän tuntuu myös olevan poliittista tahtoa. Kysymykseksi nouseekin, että mitäs tälle velalle sitten tehdään? Mikään määrä talouskuripolitiikkaa (austerity) ei tule tätä velkasuhdetta oikaisemaan. Ekonomistien älykkösiipi onkin jo kuiskutellut, että koronavelat tulisi antaa anteeksi. Itse en osaa sanoa kuinka tämä teknisesti toteutettaisi, mutta mahdollista se on, jos poliittista tahtoa vain löytyy. Velkojen anteeksi anto saattaisikin olla ainoa asia, joka voisi pitää nitisevän euroalueen pystyssä. 





Lähteitä: 

 







 

Suomi vetää tiukkaa linjaa, Kulmuni torjuu ehdotukset euromaiden yhteisestä velasta: "Sitä ei pidä lisätä kriisien varjolla"



Kreikka-erosta uhkaa tulla miljardilasku Suomelle



 





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...