Siirry pääsisältöön

Korona ja finanssikriisin uhka



Koronavirus voi olla ulkoinen tekijä, joka käynnistää täysimittaisen finanssikriisin. Näitä analyyseja on ilmestynyt kuin sieniä sateella ja argumenttia vastaan on vaikea taistella. 


Italian mätä pankkisektori

Suurin huolenaihe koskee Italiaa. Se on Saksan ja Ranskan euroalueen kolmanneksi suurin talous ja nyt kaiken lisäksi pahiten koronan runtelema valtio. Italia on käytännössä lockdown-tilassa, jossa lähes kaikki taloudellinen toimeliaisuus on pysähtynyt. Yhä pelottavampaa on, että Italia ei ollut taloudellisesti terve myöskään ennen koronaa. Ongelma kiteytyy mätään pankkisektoriin. Pankkien taseissa on edelleen finanssikriisin jäljiltä roskaluottoja ja poikkeuksellisen suuri osuus kotimaisia Italian valtion velkakirjoja eli bondeja. Italian bondien luottoluokitus on tällä hetkellä BBB, eli ei järin korkea. Huolestuttavaa on, että tällä viikolla sijoittajat ovat alkaneet karttamaan Italian bondeja ja seurauksena niiden korko on lähtenyt nousuun. Tätä kirjoitettaessa Italian 10-vuotisten velkakirjojen korkotaso on 1.762%. Ei kuulosta kovinkaan hurjalta. Kunnes kurkataan muita eurovaltioita: 


Saksa – 0,545%
Suomi – 0,370%
Ranska 0.003% 


Mikäli sijoittajat aloittavat joukkopaon pois Italian velkakirjoista, niin se pakottaa luottoluokittajat arvioimaan nämä paperit yhä lähemmäksi roskaluottoja. Jos tämä toteutuu, niin italialaisilta pankeilta putoaa rahoituspohja pois, joka tietää valtavia vaikeuksia. Asiaa ei auttanut se, että EKP:n pääjohtaja Christine Lagarde lipsautti torstaisessa tiedotustilaisuudessa suustaan: We are not here to close spreads. Myöhemmin EKP paikkaili Lagarden lausuntoa ja onnistuikin hieman tyynnyttämään tunnelmia, mutta kuinka pitkäksi aikaa? Se jää arvoitukseksi. 


Mitä EKP voi tehdä?

Finanssikriisi viimeistään opetti sen, kuinka tiukasti yhteen kytkeytynyt maailma on. Italialaisten pankkien sairastumisella olisi välittömästi vaikutusta ainakin saksalaisiin ja ranskalaisiin pankkijätteihin. Ja mitä kaikkia yllätyksiä niistä taseista löytyisikään, sitä ei voi tarkalleen ottaen tietää. Se kuitenkin tiedetään, että kaikki ainekset katastrofiin ovat olemassa. 


Koronavirus on eurooppalaiselle taloudelle vakava poikkeustilanne. Euroopan keskuspankki onkin reagoinut asiaan, mutta korkotaso on jo valmiiksi nollassa tai jopa miinuksella, eli tätä perinteistä rahapoliittista elvytyskeinoa ei voi käyttää. EKP on luvannut laajentaa ja aikaistaa arvopaperien osto-ohjelmiaan, mutta markkinat ovat tulkinneet toimet kosmeettisiksi ja se ei ole rauhoittanut mielialoja. Keskuspankilla on toki vielä yksi kääntämätön kortti: OMT-sinko. OMT-ohjelman (Outright Monetary Transactions) avulla keskuspankki voisi periaatteessa rajoittamattomasti rahoittaa esimerkiksi Italiaa rohmuamalla Italian lyhyitä 1-3 vuoden velkakirjoja taseeseensa ja vastineeksi rahoittaa Italiaa. OMT-ohjelmaa ei ole kuitenkaan koskaan käytetty, koska siihen liittyy vahva ehdollisuus. Avunpyynnön tulisi tulla jäsenvaltiolta ja se tarkoittaisi todennäköisesti IMF-tyylisen kurjistamisohjelman nielemistä. Sen vuoksi asia on poliittisesti äärimmäisen herkkä ja sitä vältellään viimeiseen asti. 


Euroalueen hutera päätöksenteko 


 Edellisen voi tiivistää näin: keskuspankin eväät on syöty. Niinpä nyt vaaditaankin koordinoitua finanssipoliittista ratkaisua. Tämä tarkoittaa sitä, että valtioiden tulee reagoida tilanteeseen. Euroalueella finanssipolitiikka on tiukasti jäsenvaltioiden omissa käsissä ja esimerkiksi Euroopan komissiolla ei ole mekanismia, jolla se voisi sanella yhteisen ratkaisun. Asia on läpeensä poliittinen. Kansallinen itsemääräämisoikeus on tähän asti ajanut edelle. 


Euroopan komissio ilmoitti perjantaina 13.3 tiedotustilaisuudessaan, että se on valmis joustamaan kasvu- ja vakaussopimuksen ehdoista. ja tukee alueen taloutta käytössä olevilla keinoillaan. Viime kädessä päätösvalta on kuitenkin kansallisilla päättäjillä. Koordinoitua mekanismia ei ole. Minun pelkoni on, että eurokriisin tavoin reagoidaan liian myöhään ja riittämättömästi. Tuolloin EKP:n pääjohtaja Mario Draghin kuuluisa ”whatever it takes”- puhe auttoi. Nyt luottamus EKP:iin viimekätisenä takaajana on vakavasti kärsinyt. Mitä pidempään koronavirus vaurioittaa taloudellista toimeliaisuutta, sitä todennäköisempää on sen leviäminen laajamittaiseksi finanssikriisiksi.



Lähteitä













Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...