Siirry pääsisältöön

EU ulkoisti pakolaiskysymyksen diktaattorille - ja maksaa siitä nyt kovaa hintaa



 Kuva: mtvuutiset.fi

Sokka on irti toteaisi varmasti kansantaiteilija Tiihonenkin. Viime perjantaina Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan ilmoitti, että Turkki ei aio enää valvoa Kreikan rajaansa ja päästää pakolaiset vapaasti kulkemaan Eurooppaan. Erdoğan on aiemminkin uhitellut pelaavansa tämän kortin, mutta nyt tilanne on eskaloitunut jo todella pahaksi. 1 Kuolonuhreilta ei ole vältytty. 2


Erdoğan toteuttaa ultimaatuminsa nyt, koska tilanne Syyrian Idlibin maakunnassa on ottanut käänteen entistä pahempaan suuntaan. Yhdeksän vuotta jatkunut raaka Syyrian sisällissota näyttää kääntyvän veristä ”loppuhuipennusta” kohden. Turkki on ajautunut tilanteeseen, jossa sillä on vastassa Venäjän tukema Bashar al-Assadin hallinto, joka yrittää valloittaa Idlibin maakunnan. 3 Erdoğan käyttää pakolaisia pelinappulanaan penätessään EU:lta vahvempaa taustatukea Venäjää vastaan. 


Kreikassa pelätään vuoden 2015 siirtolaiskriisin toisintoa ja hallinto onkin ottanut järeät toimet käyttöön. Kreikan pääministeri Kyriakos Mitsotakis ilmoitti sunnuntaina, että Kreikka ei ota turvapaikkahakemuksia vastaan ainakaan kuukauteen. 4 On kyseenalaistettu, rikkooko Kreikka kansainvälistä oikeutta? Informaatiosota käy myös kuumana. Arviot siitä, kuinka paljon pakolaisia on pyrkimässä Kreikkaan vaihtelevat muutamasta tuhannesta jopa 80 tuhanteen. 


Euroopan Unioni on saanut aikaan kauppasopimuksia ja taloudellista vaurautta, mutta ulko- ja turvallisuuspolitiikassa se on onnettoman heikko toimija. Vuonna 2016 EU solmi Turkin kanssa kiistellyn pakolaissopimuksen, jota ihmisoikeuksia valvovat järjestöt jo sen syntyhetkellä voimakkaasti vastustivat. 5 Turkissa on 3 — 4 miljoonaa pakolaista, joista pääosa on Syyriasta, Afganistanista, Pakistanista ja Somaliasta. Olosuhteet näillä leireillä ovat kammottavat.
EU ampui itseään jalkaan ulkoistamalla pakolaiskysymyksen diktaattorin päätettäväksi. Alusta alkaen oli ilmiselvää, että tällä tapaa menettelemällä EU antoi Erdoğanille käyttöön välineen, jolla hän voi sopivalla hetkellä kiristää EU:ta. Se hetki on nyt tullut. 


EU:n toimet eivät tälläkään hetkellä vakuuta. Tänään maanantaina Euroopan komissio järjesti tiedotustilaisuuden, jossa asiantuntija-arvioiden mukaan ei otettu kantaa oikeastaan mihinkään. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin tviitit ”tilanteen tarkasta seuraamisesta” eivät varsinaisesti herätä luottamusta vahvasta toimijuudesta. EU:n sisäministerit on keskiviikoksi kutsuttu koolle hätäkokoukseen Brysseliin, 6 mutta pessimisti väittäisi, että yhteistä selkeää linjausta sieltä ole tiedossa. 


EU:n tulisi olla pienissä asioissa pieni ja suurissa asioissa suuri, kuten Olli Rehnin taannoinen vaalislogan kuului. Kreikan ja Turkin rajan tilanne — yhdistettynä vieläpä koronaviruksen uhkaan — on iso koko maanosaa uhkaava ongelma. Voin suorastaan vannoa, että 27 jäsenmaan kesken tilanteeseen on vähintäänkin 21 erilaista ratkaisuehdotusta. Mitään yhteistä linjaa ei tulla löytämään ja tämä pelaa suoraan nationalistien ja populistien pussiin. Lähivuosina on odotettavissa mielenkiintoisia vaalituloksia.




Lähteet:







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...