Siirry pääsisältöön

Tuloerojen globalisaatio

Peruskoulun oppikirjoista alkaen globalisaatio on esitetty meille itseisarvoisesti positiivisena asiana. Valtavirran media ja poliitikot ovat  tehneet kaikkensa tätä mielikuvaa vahvistaakseen. Siinä he ovatkin onnistuneet. Paljon vähemmän jalansijaa on saanut globalisaation kritiikki ja ylipäätään keskustelu siitä, mitä globalisaatio käsitteenä edes tarkoittaa.

Monien mielessä globalisaatio yhdistyy maahanmuuttoon ja tiedon vapaaseen liikkuvuuteen internetin kautta. Nämä päätelmät ovat aivan oikeita, mutta globalisaatio on yläkäsite, joka sisältää paljon muutakin. Vaarallisin elementti ilmiössä on talouden globalisaatio. Tavoitteena tässä on, että koko maailma alkaa noudattaa samaa talousjärjestelmää samoilla säännöillä. Käytännössä tämä tarkoittaa amerikkalaisen kapitalismin ja korporativismin riemuvoittoa maailmanlaajuisesti.

Ilmiselvä seuraus on teollisten työpaikkojen katoaminen halpatuotannon maihin, jossa työntekijää voidaan sortaa samaan tyyliin kuin Euroopassa 1800-1900 luvun taitteessa. Tämän vaikutukset on nähty 1990-luvulta alkaen rajusti myös täällä Suomessa. Vielä pelottavampaa on, että globalisaatio on mahdollistanut pääoman vapaan liikkuvuuden. Tämän seurauksena monikansalliset yritykset pystyvät piilottamaan voittonsa veroparatiiseihin helpommin kuin koskaan ennen. Tästä taasen kärsivät ihan kaikki. Jättikorporaatiot tekevät valtavaa voittoa, mutta se ei tuota yhteiskunnalle mitään hyötyä. Varallisuus vaan kasaantuu pyramidin huipulle ennennäkemättömällä tavalla. Tuloerot ja eriarvoisuus ovat globalisaatiokehityksen myötä räjähtäneet.

Juurisyynä tähän kaikkeen näen koko kapitalistisen talousjärjestelmän mädännäisyyden. Pelkästään velkaan perustuva talousjärjestelmä on luotu tulonsiirroksi pyramidin pohjalta sen huipulle. Tämän syvemmälle tähän asiaan en lähde tässä yhteydessä, koska asiaa on mahdotonta tyhjentävästi tiivistää lyhyeen blogikirjoitukseen.  


Brexitiä ja Trumpin vaalivoittoa on kuvattu globalisaation häviäjien vastalauseeksi. Juuri sitä ne pohjimmiltaan ovatkin, vaikka harvat äänestäjät asiaa näin syvällisesti pohdiskelevat. Globaalin talousjärjestelmän haittavaikutukset antavat oivan kasvualustan protektionismille, fasismille, rasismille, nationalismille ja muille vahingollisille ismeille. Nämä kaikki ovat ihan ymmärrettäviä vastareaktioita globaalin talouden tuottamalle riistolle, mutta myös vaarallisia sellaisia. Pitäisi löytää rakentavampi ja vähemmän vaarallinen vaihtoehto, mutta tämä on vaikea tehtävä.


Kuva: quotesgram.com

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...