Siirry pääsisältöön

Löperöt rangaistukset



Oulussa asunut Norsunluurannikolainen mies tuomittiin taannoin kahdeksan vuoden ehdottomaan vankeuteen. Mies oli hyväksikäyttänyt omaa tytärtään vuosina 1999-2008. Alkaen yhdeksän vuoden iästä tytärtä oli raiskattu toistuvasti ja hän oli tehnyt useita abortteja. 16-vuotiaana uhri oli myös synnyttänyt isälleen lapsen. Mitä kaikkea muuta kauheutta tytär on joutunutkaan kestämään vielä tämän päälle? Kammottaa edes kuvitella. Syyttäjän vaatima kahdeksan vuoden ehdoton vankeustuomio meni sellaisenaan läpi. 

Mielestäni kahdeksan vuoden tuomio tuollaisesta hirvittävästä rikoksesta on naurettava. Rangaistusten pitäisi noudatella paremmin kansalaisten oikeudentajua. Väittäisin, että 20 vuotta ehdotonta vankeutta tuntuisi valtaosan mielestä oikeudenmukaisemmalta. Noin pitkää kakkua Suomessa ei ole mitenkään mahdollista edes saada. Elinkautisvangitkin pääsevät 12 vuoden istumisen jälkeen ehdonalaiseen. 

Oulun ”insesti-isän” tapaus ei ole ensimmäinen kerta, kun kansalaiset taivastelevat suomalaisen oikeuslaitoksen löperöjä rangaistuksia. Rikosseuraamuslaitoksen tänä vuonna julkaiseman tutkimuksen mukaan vuorokausi vankilassa maksaa valtiolle muhkeat 214,50€, joka tekee vangin hinnaksi vuodessa hurjat 78 240€. Raha lieneekin syy, miksi tuomiot halutaan pitää kevyinä ja vankilavuorokaudet minimissä. 

Muistan katsoneeni jotain ajankohtaisohjelmaa vuosia sitten, missä oikeusoppineelta henkilöltä tivattiin perusteita kevyille rangaistuksille. Hän selitteli asiaa parhain päin vetoamalla Suomen dramaattiseen sotahistoriaan ja ties mihin puolivillaiseen argumenttiin vetoamalla. En ollut uskoa korviani. Miten johonkin sotahistoriaan vetoamalla voi perustella tällaista asiaa? 

Ymmärrän vallan hyvin, että oikeuslaitoksen määräämä rangaistus ei ole kosto uhrin puolesta, vaan sovitus yhteiskuntaa kohtaan. Silti näiden tuomioiden tulisi noudattaa paremmin kansalaisten oikeustajua. Rahalla ei voi ihan kaikkea perustella ja mielestäni vankeustuomiot on sellainen asia, jota ei pitäisi ajatella euronkuvat silmissä. Olisi erittäin mielenkiintoista kuulla joltain oikeusoppineelta henkilöltä, minkä takia rangaistukset eivät vastaa paremmin kansalaisten oikeustajua.


Kuva: yle.fi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...