Siirry pääsisältöön

Machomiehen masennus

Majalahden haastattelu täällä. Katso tämä ennen tekstin lukemista ;)



Mielellään taitelijanimeä ”Starbuck” käyttävä Michael Majalahti puhuu linkittämässäni haastattelussa tuttuun kärkevään tyyliinsä miehen asemasta yhteiskunnassa. Herra Majalahtea en tunne, mutta showpainin fanina hän on sitä kautta tullut minulle ajatuksineen erittäin tutuksi henkilöksi viimeisen vuosikymmenen aikana. Esiinnyttyään kehutussa ”Spandex Sapiens” dokumenttielokuvassa on Majalahti yhä enemmän alkanut toimimaan äänitorvenä niille miehille, jotka kokevat asemansa uhatuksi. 

Maailma on muuttunut nopeaan tahtiin ja sitä myöten sukupuolten roolit. Itse olen jossakin määrin arvokonservatiivi, mutta silti kovin kaukana Majalahden ääriajattelusta. Minun mielestäni on vain hyvä asia, että poikaa ei väkisin soviteta tiettyyn rooliin. Itselleni vielä poikana tuputettiin puoliväkisin miehisiä juttuja, kuten mopojen virittämistä ja metsästystä. Ongelma vaan oli, että ne eivät minua kiinnostaneet. Kävin isän pakottamana ties kuinka monta kertaa metsästäjäntutkinnon kokeen tekemässä, mutta koskaan en päässyt läpi. Ei vaan kiinnostanut. Siinä mielessä olen todella tyytyväinen, että nykyään puhutaan paljon lasten omien kiinnostuksen kohteiden tärkeydestä, sukupuolesta riippumatta. 

Mitä enemmän ikää on kertynyt, sitä kauemmaksi olen lipunut Majalahden kaltaisesta ajattelusta. Kaikenlainen machopullistelu, johon vielä parikymppisenä sällinä saattoi samaistua, tuntuu nyt vieraalta. Kuin Donald Trumpilla konsanaan, niin myös Majalahdella kaiken paatoksen ja liioittelun keskellä on myös sanomaa. Onhan se totta, että miehen asema on muuttunut nopeaan tahtiin ja kaikki eivät tämän perässä pysy. Starbuckilla on myös ihan fiksuja ajatuksia ja oma yleisönsä. Toivoisinkin, että mahdollisimman moni kävisi kertomassa mielipiteensä Majalahden esiin nostamasta ilmiöstä. 

Kuva: yle.fi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...