Matin päiväkirja

Huonolta näyttää opiskelujen jatkon suhteen. Jo tässä vaiheessa on selvää, että syksyllä en Joensuuhun pysty palaamaan. Syy on yksiselitteisesti raha. Jo yliopistoon hakiessa kaksi vuotta sitten tiesin, että asian kanssa voi tulla ongelmia, mutta se oli vaan juttu, joka minun oli pakko tehdä: riskistä huolimatta. Muuten en olisi koskaan saanut mielenrauhaa itseltäni. Riskit sitten realisoituivat ja raha-asioiden kannalta ei tällä hetkellä enää paljoa huonommin voisi mennä. 

Täytyy tässä selvitellä onko mahdollista pitää toista perättäistä välivuotta ja silti pysyä koulun kirjoilla, koska irtisanoa en itseäni halua siltä varalta jos tapahtuukin äkkinäisiä muutoksia. Pohdin myös mahdollisuutta vaihtaa yliopistoa Helsinkiin, mutta käsitin prosessin olevan todella hankala ja monimutkainen. Uudet pääsykokeet ja kurssien hyväksiluvusta ei mitään varmuutta? Käytännössä siis pitäisi aloittaa kaikki alusta, mikä ei oikein nappaa. Jos joku tietää näistä jutuista niin saa kertoa. 

Onhan tämä tavallaan karvas pala nieltäväksi. Tykkäsin olla Joensuussa ja yhteiskuntatieteiden opiskelu oli ihan täysin ”mun juttu.” Nyt näyttää pahasti siltä, että opiskelut on opiskeltu. Sivistys on kuitenkin tärkeämpää kuin koulutus. Ja sivistää voi itseään muuallakin kuin luennolla. Itsellä on vaan suurempi vastuu kun kaikki pitää tehdä oma-aloitteisesti, ilman että kukaan potkii vauhtia ja määrää deadlinet. 

Olen Securitaksen työntekijä ja pidän itseäni ”firman miehenä” siinä mielessä, että en lähtisi vaihtamaan esimerkiksi toisen vartiointiliikkeen palvelukseen oikeastaan missään olosuhteissa. Nykyiseen asemaani olen tyytyväinen, se on mitä todennäköisemmin parempi kuin suurimmalla osalla Securitaksen yli 3200:sta työntekijästä. Jossain vaiheessa pitää kuitenkin tehdä lopullinen päätös siitä, menenkö ”naimisiin” Securitaksen kanssa. Tällä hetkellä se ei vaikuta huonolta vaihtoehdolta, mutta ihan vielä en uskalla lopullista päätöstä tehdä.