Siirry pääsisältöön

Ehdokkaani Uudellamaalla: Jasi Kuokkanen



Eduskuntavaalit lähestyy. Omalla kohdallani ehdokkaan valinta ei ollut mikään päivänselvä juttu. Ollessani Joensuussa opiskelemassa olin nuorisopolitiikassa aktiivisesti mukana ja sitä myöten paikalliset toimijat ja tulevat kansanedustajaehdokkaat tulivat tutuiksi. Siellä olisi ollut helppoa asettua useammankin Savo-Karjalan ehdokkaan tukijoukkoihin. Toukokuussa 2014 sitten muutin Espooseen (toistamiseen elämäni aikana) ja vaalipiiri vaihtui Uudeksimaaksi. Loppuvuodesta aloin miettiä lähestyviä vaaleja ja ajattelin, että kyllähän minun pitää tässä olla jotain tapaa mukana. Mutta kenen taakse asettuisin?

Keskusta puolueen jäsenenä tein kylmästi vaan niin, että kaivoin esiin Keskustan ehdokaslistan ja aloin käymään sitä läpi nimi kerrallaan. Sieltä löytyy Matti Vanhasen kaltaisia ”politiikan supertähtiä”, mutta itse halusin jotain muuta. Olla osaltaan tukemassa uutta nimeä eduskuntaan. Melko nopeasti listalta nousi esiin Jasi Kuokkanen Vantaalta. 

Se tuntui jotenkin sopivalta. 35-vuotias, eli vielä kaukana setäosaston konkareista, mutta ei myöskään mikään pikkupoika. Jonkin aikaa tutkiskelin netistä lisätietoa ja kaikki vaikutti oikein hyvältä. Arvot olivat hyvin samanlaiset kuin itsellä ja mielikuva hyvin positiivinen. Niinpä otin Jasiin rohkeasti yhteyttä nettisivujen ja sosiaalisen median kautta. Hieman ehkä myös ”testatakseni jäätä”, ottaakseni selvää minkälainen mies todellisuudessa on kyseessä. Onhan se suotavaa, että tuntee omaa ehdokastaan edes hieman myös poliittisten prinsiippien takaa. 

Kaikki meni hyvin ja aloin olla yhä vakuuttuneempi, että tässä on minun ehdokas. Ilmoittaudun tukiryhmään mukaan ja aloin odottaa tapaamista ihan kasvokkain. Kolmivuorotyöni vuoksi tämä osoittautui hankalaksi, mutta vihdoin helmikuun viimeisenä päivänä sattui aikataulut yksiin ja pääsin Espoonlahden markkinoille tapaamaan Jasia ja muita ehdokkaita. 

Jasi osoittautui rempseäksi ja huumorintajuiseksi mieheksi, jolla on myös substanssiosaaminen hallussa. Täytyy ollakin, ei sitä muuten Uudenmaan piirin varapuheenjohtajaksi ja puoluevaltuuston jäseneksi pääsisi. Mielestäni oltiin hyvin samalla aaltopituudella, ikään kuin olisi tunnettu pidemmänkin aikaa. Juuri sitä tunnetta toivoin, ja sen myös sain. Nyt ei enää tarvitse ollenkaan arvailla kenen takana täällä Uudellamaalla seison. Jasin vaalityöhön aion osallistua mahdollisuuksien mukaan.

Uskon Jasin ajatusten ja arvojen vetoavan myös suureen osaan kaveripiiristäni. Vaalien yhä vaan lähestyessä suosittelen tutustumaan ehdokas Kuokkaseen. Selatkaa nettisivuja ja käykää jutustelemassa tapahtumissa. Ette varmasti tule pettymään.

  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...