Siirry pääsisältöön

Bussit kulkee



Kuopiolla ja Joensuulla on välimatkaa 136km. Ensiksi mainittu on Pohjois-Savon sydän ja jälkimmäinen Pohjois-Karjalan vastaava. Vaikka Kuopion väkiluku onkin isompi (105 000 vs. 74 000) pidän näitä varsin hyvinä verrokkikaupunkeina toisilleen monissa asioissa. Toki tästäkin asiasta voi varmasti saada debaatin aikaan, mutta siltikin juuri näiden vertaaminen keskenään tuntuu jotenkin luonnolliselta. Ovathan ne maantieteellisesti ja asenteellisestikin aika lähellä toisiaan sekä kumpaakin pidetään merkittävänä opiskelijakaupunkina. Näin ollen myöskin palveluita on syytä verrata ja yksi tärkeistä palveluista on paikallisliikenne. 

Muuttaessani Joensuuhun oletin, että täällä bussit kulkisivat sujuvasti ja opiskelijat saisivat lipun hinnasta alennusta. Väärässä olin. Joensuusta pääsee kyllä kätevästi kulkemaan muualle Suomeen, ongelmat ovatkin paikallisliikenteessä. Tärkein asia on tietenkin hinta. Kertalippu kantakaupungin alueella maksaa 3,30€, mikä on saman verran kuin verrokkikaupunki Kuopiossa. Mutta entäpä jos haluaisi opiskelijana kulkea bussilla päivittäin kouluun, niin millaisia eroja kaupunkien välillä on silloin? 

Joensuussa opiskelijan on mahdollista hankkia 40 matkan matkakortti, jonka hinnaksi tulee 61€. Mikäli kulkee bussilla suunnilleen jokaisena arkipäivänä koululle ja takaisin on tuo matkakortti kuukaudessa poltettu. Samaan aikaan on mahdollista hommata kaupunkikortti, jolla saa käyttää busseja rajattomasti kuukauden ajan. Sen hinta on 60€, olit opiskelija tai et. Sinällään tuo hinta on kohtuuden rajoissa, mutta silmiinpistävää on, että opiskelijalle ei ole tarjolla edes pientä huojennusta.
Kuopiossa tuon täysihintaisen kuukausikortin (kuopiolippu) hinta on 56€, enkä pidä tuota neljän euron eroa nyt hirmuisen merkittävänä. Mutta entäs opiskelijan osalta? Siellä opiskelija pystyy hankkimaan tuon saman kuukausikortin 45€ hinnalla, ja tuo 11€ huojennus (15€ Joensuuhun verrattuna) on aika iso juttu opinto- ja asumistuella kitkuttavan opiskelijan budjetissa. 

Muitakin eroja on. Silmiinpistävin on netistä löytyvät aikatauluhaut. Joensuussa käytössä oleva ”wilima matkainfo” on todella kömpelö, ja etenkin ulkopaikkakuntalaisen on sitä erittäin vaikea hahmottaa, koska sujuva käyttö vaatii kaupunkituntemusta. Kuopion paikallisliikenteen aikatauluhakua on sen sijaan huomattavasti mukavampi käyttää. Se on yleisilmeeltään selkeämpi ja nykyaikaisempi sekä tukena on kartta. Pysäkkikohtaiset aikataulut ja osoitteet löytyvät paljon vähemmän kiroilun jälkeen kuin Joensuun vastaavassa.  

 Joensuun paikallisliikenteen kilpailutus on alkanut syyskuussa ja uusi sopimuskausi alkaa 1.7.2014. Toivon mukaan tämä toisi parannusta palveluun. Ainakin haluaisin suhtautua asiaan positiivisemmin kuin paikallinen taksikuski jonka kanssa männäviikolla juttelin. Hän totesi, että ”samat ukot sitä tulee pyörittämään, oli firman nimi mikä hyvänsä.” Toivottavasti näin ei tosiasiassa tapahdu. Kuopion tasoisen opiskelija-alennuksen myöntäminen sekä nettisivujen modernisointi ovat ainakin sellaisia asioita, joista olisin itsekin valmis vääntämään kaupunginhallitusta ja bussiyhtiön pomoja myöten.
-          - Matti 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...