Biljoona

Euroopan komissio on arvioinut, että EU-alue menettää vuosittain biljoona euroa veronkierron ja verojen välttelyn vuoksi. (eurooppatiedotus.fi) Biljoona on sellainen luku, minkä vain Roope Ankka käsittää. Miljoona miljoonaa. Havainnollistamiseksi voi todeta, että tuolla summalla saisi aikaan yli 100 Kyproksen tukipakettia. 

Miten tuo voi olla mahdollista, ja miksi taloudellisesta ja sosiaalisesta lamasta kärsivä Eurooppa katsoo tuota läpi sormien? Syitä pitää kaivella melko syvältä. Takana vaikuttaa vapaan markkinatalouden ja valtioiden väliset suhteet. Viimeistään 1990-luvulta lähtien on ollut havaittavissa suuntaus, jossa muutamat monikansalliset jättiyritykset pyörittävät valtioita mielensä mukaan. Niiden asema on noussut niin merkittäväksi, että he voivat vaatia valtiolta panostuksia infrastruktuuriin ja yhteisöverotukseen. Mafia-elokuvista tuttuun tyyliin tämä tapahtuu puhtaasti kiristämällä: ellette laske yhteisöveroa, tuotanto siirretään halvempien kustannusten maihin. Tähän yhteisöverokilpailuun Suomikin lähti keväällä mukaan päättämällä laskea veroa tuntuvasti neljä prosenttia. Sinällään suomalaisia poliittisia päättäjiä ei voi tuosta syyttää, he kun olivat aika voimattomia tämän globaalin ilmiön edessä.

Edellinen ei kuitenkaan vastaa perimmäiseen kysymykseen: miten tämä voi olla näin? Nykyisessä teknologian maailmassa raha ei ole enää kolikoita ja seteleitä. Se on virtuaalista rahaa, pääomat liikkuvat silmänräpäyksessä maasta toiseen. Monimutkaisten verojärjestelyjen kautta suuryritykset pystyvät lakimiesarmeijansa avustuksella löytämään kunkin maan lainsäädännöstä ne tarvittavat porsaanreiät, joiden avulla sitten perustellaan veronkiertoa muotoilemalla se kauniisti ”verosuunnittelun” tai ”verotuksen minimoinnin” kaltaisten muotisanojen kaapuun. Tosiasiassa tämä ei ole mitään muuta kuin rosvousta, joka on ehkä teknisesti laillista, mutta moraalisesti ja eettisesti yksinkertaisesti väärin. 

Pääomien liikkumisen seuranta on hankalaa, lähes mahdotonta. Varainsiirtoveroa (Tobinin veroa) on kokeiltu, mutta se on todettu ilmeisen toimimattomaksi. Veronkierron järjestelyt ovat yksinkertaisesti niin monimutkaisia järjestelmiä, että terävinkään talouspoliitikko ei pysy vauhdissa mukana. Poliitikkojen koittaessa suitsia veronkiertoa lainsäädännöllä ei kenenkään poliitikon asiantuntemus riitä. Näin ollen valiokunnissa kuunnellaan asiantuntijoina yleensä neljän suuren tilintarkastusyhtiön edustajia (Deloitte & Touche, Ernst & Young, KPMG, Pricewaterhouse Coopers). On esitetty näkemyksiä, joiden mukaan nämä tilintarkastusyhtiöt hyötyvät itse niin paljon nykyisestä järjestelmästä, että heillä ei ole tosiasiallista halua edes korjata ongelmaa. Poliitikot eivät puolestaan itse hallitse tätä asiakokonaisuutta, joten lait yleensä säädetään asiantuntijakuulemisten perusteella. Ahneus sokaisee, on helpompi napata suuryritysten tarjoamat miljoonat ja painua Välimeren aurinkoon kuin taistella pitkällä ja kivisellä oikeudenmukaisuuden tiellä. Veroparatiisivaltioilla ei ole edes poliittista tahtoa muuttaa asioita, vaikka sitä muilta valtioilta löytyisikin.

Tuossa alkaakin olla sellainen soppa, että pikku hiljaa alkaa ymmärtää miten tämä kaikki on mahdollista. Tuolla maksamatta jääneellä biljoonalla eurolla olisi yksi Kreikka pelastettu ja muutamat lastenklinikat rakennettu. Kokonaisuudessaan kyseessä on niin valtava läjä rahaa, että voidaan oikeutetusti kysyä, olisiko koko Euroopan taloudellista ja sosiaalista kriisiä edes olemassa, jos suuryritykset olisivat hoitaneet velvollisuutensa? Olisiko Kreikan ja Espanjan nuorisotyöttömyysaste yli 60%, jos verot olisi maksettu? Olisiko kansa nykyiseen tapaan barrikadeilla? Lisäksi veronkierto vääristää kilpailua, koska se asettaa veronsa tunnollisesti maksavat yritykset kilpailussa epäreiluun asemaan. 

On hienoa, että tietoisuus ongelmasta on kasvanut, mutta edelleenkin siitä puhutaan liian vähän. Itse näen veronkierron – en enempänä enkä vähempänä – kuin aikakautemme suurimpana poliittisena kysymyksenä. Noilla menetetyillä verotuloilla olisi pystytty puuttumaan inhimillisiin kärsimyksiin ja saatu rakennettua valtava määrä hyvinvointia.

-         - Matti 

Lähteet: http://www.hs.fi/talous/a1365739173597   http://www.eurooppatiedotus.fi/public/default.aspx?contentid=277023&contentlan=1&culture=fi-FI#.UnAZxxBSOQJ