Kelvottomat nuoret

Muiden muassa Helsingin Sanomat (2.4) uutisoi poliisin häätäneen Kampin kauppakeskuksesta noin satapäisen nuorisolauman häiriökäytöksen vuoksi. Eri nuorisojoukkojen välillä oli ollut erimielisyyksiä jo pidemmän aikaa ja käyttäytyminen oli yltynyt niin levottomaksi, että väkivaltaisen purkautumisen uhka oli ilmeinen.

Ilmiö ei ole missään nimessä uusi, sen sijaan tätä voidaan pitää vain jäävuoren huippuna. Nuoret meluavat, käyttävät rivoa kieltä, sotkevat paikkoja, tukkivat kulkuväyliä ja luovat yleistä levottomuutta. Liiketoimintaa harjoittavat joutuvat työskentelemään rauhattomassa ilmapiirissä. Jatkuva nuorison hälinä tuo omat haasteensa ihan normaaleihin asiakaspalvelutehtäviin. Etenkin iäkkäämmät asiakkaat saattavat tuntea olonsa turvattomaksi ja sen vuoksi lopettaa (tai ainakin minimoida) käyntinsä kauppakeskuksessa ilta-aikaan. Lisäksi nuorisolaumoista aiheutuu kauppakeskuksille imagohaittaa juuri tämän kaltaisten uutisten seurauksena.

Jos asiaan olisi yksiselitteinen ratkaisu, se oli taatusti jo toteutettu. Monesti on kuullut esitettävän ajatuksen, että vartijoiden tulisi suoralta kädeltä ”heittää pihalle” kaikki nuoret. Jokainen varmasti ymmärtää, että käytännössä tuo ei ole mahdollista. Ensiksi tulee vastaan laki, ja toisekseen rajalliset resurssit. Lisäksi, mikäli näin jostain syystä toimittaisiin, niin sehän ei ratkaisisi sitä ydinongelmaa. Minkä vuoksi nuoret ylipäätään hakeutuvat kauppakeskuksiin ”hengaamaan?”

Varmasti nuorisojoukkoja löytyy myös pienempien paikkakuntien kauppakeskuksista, mutta ongelma kärjistyy tiheimmin asutulla pääkaupunkiseudulla. Monesti asiaa pohdittaessa tulee mieleen nuorten harrastusmahdollisuudet. Niitähän pk-seudulta kyllä löytyy, mutta ne vain tuppaavat monesti olemaan maksullista huvia. Esimerkiksi urheilukenttiä, minne saa vapaasti ilman maksua mennä potkimaan jalkapalloa ei sittenkään liikaa ole. Vaikka nuorella olisikin halua urheilla, niin kaikkien vanhemmilla ei ole yksinkertaisesti varaa kustantaa harrastusta. Tämä passivoittaa ja luo turhautuneisuutta. Nuoren ajatusmaailmassa yhteisöllisyys ja kaveriporukka ovat ihan elämän keskiössä. Kauppakeskus on tavallaan turvallinen ja luonteva paikka viettää aikaa ikäistensä kanssa.

Toinen ihmetyksen aihe useasti on, miksi nuoret eivät vietä aikaansa nuorisotaloissa? Heitä vartenhan ne on tehty. Ensinnäkin ongelmaksi muodostuu se, että nuorisotaloja- ja tiloja ei ole riittävästi. Toinen ehkäpä vielä suurempi ongelma on se, että niissä ollaan aikuisen valvovan silmän alla jatkuvasti ja joudutaan noudattamaan tiukkoja sääntöjä. Omien rajojen kokeilu kuuluu olennaisena osana nuoruusikään, ja useimmiten tämä rajojen kokeilu ilmenee ensikosketuksena päihteisiin. Yleisimmin alkoholiin ja tupakkaan. Päihteiden käyttö on tietenkin (ja pitääkin olla) nuorisotiloissa kiellettyä. Näinpä rajojaan kokeileva nuori helposti kokee ohjatut nuorisotalot liian kahlitseviksi. Ehdotettaessa nuorelle siirtymistä kauppakeskuksesta läheiseen nuorisotaloon vastaus on useasti muotoa ”miksi mä sinne menisin, kun täällä saa olla paljon vapaammin.”

Kolmas useasti keskustelussa esille tuleva aihe on kotikasvatus. Liberaali kasvatustapa koetaan liian löperöksi ja vaaditaan vanhempien ottavan vastuuta ja ”pitävän pentunsa kurissa.” Aivan varmasti joidenkin nuorten kohdalla on kyse juuri huonosta vanhemmuudesta, mutta siltikin on mielestäni ylimielistä ja lyhytnäköistä vierittää syy ongelmasta vanhempien niskaan. Ylivoimaisesti suurin osa vanhemmista on vastuullisia ja välittää lapsistaan. Suuri osa vanhemmista varmastikin hakisi lapsensa pois kauppakeskuksesta – jos ensinnäkin tietäisi heidän siellä olevan. Nuoret eivät ole tyhmiä ja osaavat jekuttaa vanhempiansa mm. vanhalla ”olen kaverin luona käymässä” kikalla. Sitä paitsi laajemmin ajateltuna: viimeistään 60-luvulta alkaen on nuorinta sukupolvea totuttu pitämään kelvottomana. Näinhän asia ei ole, ei myöskään tämän sukupolven aikana.

Jossakinhan nuorten pitää saada olla. Harrastusmahdollisuuksia toki voidaan lisätä ja pyrkiä tekemään maksuttomiksi sekä nuorisotaloja rakentaa lisää. Mutta vaikka näitä kuinka paljon lisättäisi, niin nuorisojoukot kauppakeskuksissa eivät tulisi häviämään. Marginaalista vaikutusta näillä teoilla kyllä saattaisi olla. Mutta mikä se konkreettinen ratkaisu sitten olisi? Poliittista retoriikkaa käyttäen keppi vai porkkana?

Kauppakeskusten ollessa julkista aluetta, jossa kaikilla on oikeus oleskella kepin jakaminen on käytännön mahdottomuus. Mikäli nuoret haluttaisi kokonaan pois kauppakeskuksista niin siihen vaadittaisiin kovia ja osin epäoikeudenmukaisiakin toimia niin vartijoilta kuin poliiseiltakin. Mieleen tulee militaristinen käytäntö, jossa koko joukkue kärsii muutaman yksilön töppäyksistä. Kauppakeskus voi toki nykyisinkin jakaa keppiä muutamalla eri keinolla. Esimerkiksi siten, että käytäviltä otetaan istumapaikat pois ja kaiuttimista soitetaan klassista musiikkia. Näin luodaan tietoisesti sellainen ilmapiiri, jossa nuoren on mahdollisimman hankala viihtyä. Käytännössä tällaistenkin toimien vaikutukset ovat aika marginaalisia.

Olisiko ratkaisu sitten se, että myönnetään nuorten tulleen kauppakeskuksiin jäädäkseen? Jos nuorisotalot eivät houkuta, niin pitäisikö kauppakeskuksesta itsestään tehdä sellainen? Useimmissa kirjastoissa on nuorisolle omistettu nurkka, jossa tarjotaan heitä kiinnostavia virikkeitä. Hieman muunneltuna ja laajennettuna tämä saattaisi olla osaratkaisu myös kauppakeskusympäristössä.

Ehdotukseni onkin, että kauppakeskukset jotka kokevat nuorison ongelmaksi alkaisivat käyttämään käänteistä psykologiaa. Penkkien poistamisen ja klassisen musiikin soittamisen sijaan nuorille voisi rakentaa aivan oman, vain heille tarkoitetun tilan. Siellä voisi rauhassa pelata konsoleilla, katsoa telkkaria tai viettää muuten vaan aikaa kaverien kanssa. Tilassa täytyisi tietenkin olla valvoja, joka olisi nuoriso-ohjaaja. Ongelmatilanteissa nuoriso-ohjaaja voisi kutsua paikalle vartijan, kuten kuka tahansa muu kauppakeskuksen työntekijä.

Pientä panostusta tällainen ratkaisu tietysti vaatisi kauppakeskuksen puolelta. Ensinnäkin nuorille pitäisi löytää se tila, ja toisekseen hankkia sinne välineitä. Kalusteet, televisioita, pelikonsoleita, internetpäätteitä, nuorisolehtiä jne. Taloudellisesti katsottuna moinen hyväntekeväisyys ei luonnollistikaan ole kannattavaa, mutta mikäli se olisi edes osaratkaisu itse ongelmaan, niin se maksaisi hyvin nopeasti itsensä takaisin.

Mikään autuaaksi tekevä ratkaisu tuo ei tietenkään olisi. Vaikka siellä kauppakeskuksessa se nuorisotila olisikin, niin siltikin osa nuorista viettäisi mieluummin aikaansa siellä ovien edustalla tupakoimassa ja käytävällä istuen. Eivätkä kaikki toki kerralla mahtuisikaan sinne tilaan. Kauppakeskusten tulisikin kysyä itseltään kokevatko he nuorison ongelmaksi? Jos vastaus on kyllä, niin jotainhan asialle pitäisi tehdä. Keppiä on jaettu huonoin tuloksin, olisiko nyt porkkanan aika?

-Matti