Koko EU:n laajuinen digitaalinen henkilökortti on tulossa käyttöön vuoden 2026 lopussa. Sitä kehitetään parhaillaan eri jäsenvaltioissa osana EIDAS-asetusta, (Electronic IDentification, Authentication and trust Services) jonka tavoitteena on luoda yhteinen eurooppalainen digitaalinen identiteetti. Käytännön tasolla digitaalinen ID on älypuhelinsovellus, joka toimii virallisena henkilöllisyystodistuksena, vahvan tunnistautumisen välineenä ja se mahdollistaa myös sähköisen allekirjoittamisen.
Hankkeen tavoitteena on luoda valtioiden rajat ylittävä yhtenäinen tunnistautumisväline, joka toimii kaikissa jäsenvaltioissa samoilla säännöillä. Digital ID-sovellus toimii vaihtoehtona fyysisille korteille ja asiakirjoille. Se ei kuitenkaan korvaa perinteistä passia matkustusasiakirjana. Lyhykäisyydessään tarkoituksena on luoda EU:n laajuinen palvelu, jonka avulla pystyy todistamaan henkilöllisyytensä asioimaan sähköisesti turvallisesti koko EU:n alueella. Sovellus on maksuton ja sen käyttö on vapaaehtoista.
Kritiikkiä
EU:n valmistelema Digital ID tai virallisemmin digitaalinen identiteettilompakko perustuu vapaaehtoisuuteen, mutta toisenlainenkin esimerkki on jo olemassa. Ison-Britannian pääministeri Keir Starmer ilmoitti syyskuun lopussa, että digitaalinen ID vaaditaan tulevaisuudessa Britanniassa työskentelyn ehdoksi. "You will not be able to work in the UK if you don't have a digital ID, it's as simple as that”, pääministeri julisti.
Dystopioista ja salaliittoteorioista kiinnostuneille digitaalinen ID on täydellistä polttoainetta. Siihen liittyviä huolenaiheita nimittäin riittää: 1) käytännön muuttuminen pakolliseksi, 2) laajan seurannan mahdollistuminen, 3) tietovuodot, 4) väärinkäyttö, 5) tietojen yhdistely eri sektoreilta ns. ”superprofilointi”. Ja niin edelleen.
EU:ssa tiedostetaan nämä yksityisyydensuojaan liittyvät vakavat huolet, joten tiedottamisessa on jatkuvasti korostettu palvelun vapaaehtoisuutta. Käyttäjä saa itse päättää mitä tietoja sinne syöttää tai käyttääkö palvelua ensinkään. Pakollisuus de facto voidaan kuitenkin toteuttaa muutoinkin kuin lainsäädännöllä, väittävät kriitikot. Riittää, että viranomaiset ja yritykset alkavat suosia digitaalista ID:tä ensisijaisena tunnistautumistapana. Tällöin kansalaiset pakotetaan rekisteröitymään järjestelmään, mikäli edelleen haluavat asiointinsa sujuvan helposti.
Dystopiaskenaario
Mikäli edettäisi tilanteeseen, jossa digitaalinen ID olisi edellytys kaikkeen asiointiin (pankki, terveydenhuolto, matkustaminen, verkkokauppa jne.) niin siitä voisi kehittyä universaali tunniste. Tällainen puolestaan mahdollistaisi tarkan profiloinnin ja tehokkaan kansalaisten massavalvonnan. Esimerkkejä tästä on nähtävissä jo nyt autoritaarisissa valtioissa kuten Venäjällä ja Kiinassa.
Universaali tunniste aiheuttaisi kaksi massiivisen kokoista riskiä. Ensimmäinen näistä on tietomurron mahdollisuus. Tällainen järjestelmä sisältäisi valtavan määrän arkaluontoista tietoa, joten monien pahantahtoisten toimijoiden intresseissä olisi päästä niihin käsiksi.
Toinen riski liittyy siihen, että emme pysty ennustamaan tulevia vallanpitäjiä, heidän motiivejaan ja oikkujaan. Vaikka luottaisit tämänhetkisiin poliittisiin päättäjiin ja viranomaisiin, niin seuraavat vaalit voivat tuoda tullessaan radikaaleja muutoksia. Voi tapahtua vallankumous tai sotilasvallankaappaus. Tulevaisuutta ei yksinkertaisesti pysty ennustamaan. Digitaalinen ID voikin olla positiivinen asia, niin kauan kun vallanpitäjät ovat hyväntahtoisia. Mutta kuten historia on kerta toisensa jälkeen kivuliaasti opettanut — vallanpitäjät osaavat olla myös pahantahtoisia. Tällainen keskitetty järjestelmä on kuin luotu poliittista kontrollointia varten. Pahimmillaan sitä voidaan käyttää toisinajattelijoiden vainoamisen välineenä, heidän kansalaisoikeuksiensa rajoittamiseen ja epäämiseen.
Mitä hyötyä?
Päättäjien ja viranomaisten kovasta yrityksestä huolimatta ainakin itselle digitaalisen ID:n hyödyt ovat jääneet epämääräiseksi hötöksi. Ainakaan Suomen olosuhteissa vahva digitaalinen tunnistautuminen tai sähköinen allekirjoittaminen ei ole millään muotoa vaikeaa. Nykyjärjestelmä toimii vallan hyvin, ja mikäli epäilee pankkien ylivaltaa sähköisen tunnistautumisen saralla, niin vaihtoehtona on jo nyt tarjolla mobiilivarmenne. Rajat ylittävä asiointi puolestaan harvemmin koskettaa yksityishenkilöitä ja sen mahdolliset edut liittynevätkin yritysten ja viranomaisten tarpeisiin, joita on hankala ulkopuolelta katsoen edes hahmottaa.
Laitettaessa digitaalisen ID:n plussat ja miinukset vaakakuppiin, niin miinuspuoli osoittautuu huomattavasti painavammaksi. Mahdolliset edut ovat pieniä ja hankalasti hahmotettavia. Potentiaaliset riskit puolestaan ovat suuret ja pahimmillaan avaavat ladun täydelliseen dystooppiseen kontrolliin.
Oma suositukseni onkin — niin kauan, kun valinnanvaraa vielä on olemassa — älkää ladatko digitaalista ID:tä.
Lähteitä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Digitaalinen_lompakko
Kommentit
Lähetä kommentti