Mielenhallintaa, totuusseerumin etsintää ja innovatiivisia kemiallisia aseita. Tätä kaikkea sisälsi Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA:n huippusalainen MK-Ultra-projekti 1950- ja 60-luvuilla. Yhdysvaltojen johtama länsi ja Neuvostoliiton johtama itä kilpailivat maailmanherruudesta, ja tämän päämäärän saavuttamiseksi kaikki keinot olivat sallittuja.
Mitä oli projekti MK-Ultra?
Projekti MK-Ultra oli CIA:n salainen ohjelma, joka sai alkunsa vuonna 1950. Projektin tavoitteena oli tutkia kemiallisia, biologisia ja radiologisia menetelmiä, joilla pystyttäisiin vaikuttamaan ihmisten aivoihin ja manipuloimaan heidän käyttäytymistään. MK-Ultra toimi yhteistyössä lukuisten yliopistojen, sairaaloiden, vankiloiden ja tutkimussäätiöiden kanssa, ja 1950-luvun aikana se laajeni siten, että projekti ahmaisi huomattavan osan CIA:n rahoituksesta.
Toiminta jatkui 1960-luvulle saakka ja julkiseen tietoon se tuli vuonna 1975, kun Churchin komitea toi asian esille Yhdysvaltain kongressissa. Projektin laajuus ja siihen liittyvät karmaisevat yksityiskohdat ovat tuosta lähtien puhuttaneet ja kauhistuttaneet ympäri maailman.
Operaatio Midnight Climax
CIA:n groteskeihin keinovalikoimiin kuuluivat muun muassa psykologiset menetelmät kuten hypnoosi, aivopesu, aistideprivaatio ja sähköshokkien antaminen koehenkilöilleen. Himoittua totuusseerumia etsiessään projektissa testattiin mykistävän mittainen valikoima psykoaktiivisia aineita: LSD:tä, heroiinia, morfiinia, meskaliinia ja psilosybiiniä vain muutamia mainitakseni. Usein näitä aineita testattiin koehenkilöihin ilman heidän tietoaan tai suostumustaan.
Erityisen irvokas oli San Franciscossa ja New Yorkissa 1950-luvulla aloitettu operaatio Midnight Climax. CIA vuokrasi näistä kaupungeista bordelleja, joiden asiakkaat huumattiin tietämättään LSD:llä. Bordelleissa työskentelevät prostituoidut olivat CIA:n palkkalistoilla. Agentit tarkkailivat tilannetta läpinäkymättömän lasin takaa ja seurasivat myös sitä, kun tietämättömät koehenkilöt harrastivat seksiä prostituoitujen kanssa. Tunnetaan useita tapauksia, jossa operaatioon osallistuneet CIA-agentit itsekin harrastivat seksiä ja kokeilivat huumeita viihdetarkoituksessa. Operaatio Midnight Climax jatkui yli vuosikymmenen ja se lopetettiin vasta vuonna 1966.
Frank Olsonin tapaus
Eräs tunnetuimmista MK-Ultra-projektiin liitetyistä kuolemantapauksista koskee armeijan biokemisti Frank Olsonia. Olson kuoli 28. marraskuuta 1953 pudotessaan New Yorkissa sijaitsevan hotellin ikkunasta. Kuolinsyyksi määriteltiin itsemurha, kunnes Olsonin omaisten vaatimuksesta lopulta vuonna 1996 syyttäjä muutti kuolinsyyn tuntemattomaksi. Tapauksen yksityiskohdat viittaavat siihen, että Olson ei pudonnut hotellin ikkunasta vapaaehtoisesti.
Yleisen ja laajalle levinneen salaliittoteorian mukaan Olson koki moraalisen herätyksen jouduttuaan osaksi MK-Ultran epäeettisiä toimintoja ja hänen esimiehensä pelkäsivät Olsonin tulevan asian kanssa julkisuuteen. Myöhemmin julkistetuista asiakirjoista tiedetään, että CIA annosteli Olsonille psykoaktiivisia huumeita, kuten LSD:tä, hänen itsensä tietämättä.
Bobby Kennedy ja muut salaliittoteoriat
Salailevan luonteensa vuoksi MK-Ultra on herättänyt myös lukuisia muita salaliittoteorioita. Senaattori Robert ”Bobby” Kennedy oli suorittamassa perusteellista tutkintaa CIA:n toimintatavoista joutuessaan salamurhan kohteeksi kesällä 1968. Kennedyn murhaajaksi tunnustautunut Sirhan Sirhan ei omien sanojensa mukaan muistanut ampumistilanteesta yhtään mitään. Monien mielessä tämä herätti epäilyksiä, että CIA olisi aivopessyt Sirhan Sirhanin suorittamaan salamurhan ja tätä kautta eliminoinut päävihollisekseen kokemansa Kennedyn.
Ted Kaczynski oli matemaatikko ja apulaisprofessori, kunnes radikalisoitui ajattelultaan, eristäytyi muusta yhteiskunnasta ja alkoi lähettää tuhoisia kirjepommeja Yhdysvaltojen eri valtion virastoihin. 18 vuotta jatkuneen kirjepommikampanjan jälkeen Kaczynski saatiin lopulta kiinni vuonna 1996 ja historia muistaa hänet lisänimellä Unabomber. Vuosina 1959–62, Kaczynskin opiskellessa Harvardin yliopistossa, hän osallistui mielentutkimuskokeisiin, jotka on useissa teorioissa yhdistetty MK-Ultra-projektiin. Moni ajattelee, että näillä on ollut merkittävä osuus Unabomberin radikalisoitumiseen ja mielenterveysongelmien kehittymiseen.
MK-Ultran perintö
Projektin yksityiskohtien paljastuminen johti moniin tutkimuseettisiin ja lainsäädännöllisiin uudistuksiin. Näistä merkittävin lienee informoidun suostumuksen ehdoton vaatimus.
MK-Ultran pitkäkantoisia, nykyhetkeen saakka ulottuvia seurauksia on ainakin muutama. Ensinnäkin projektia ympäröinyt salailun kulttuuri oli omiaan heikentämään luottamusta viranomaisia kohtaan. CIA ei epäröinyt loukata omienkaan kansalaistensa ihmisoikeuksia edistäessään Yhdysvaltojen pyrkimystä maailmanherruuteen. Tiedämme, että edelleenkin USA:ssa luottamus viranomaisten toimintaan on heikolla tasolla.
Omassa ajassamme salaliittoteoriat ovat suositumpia kuin kenties koskaan aiemmin. Osaltaan niiden syntyä ruokkii MK-Ultran perintö. Tässä tapauksessa totuus oli mitä tahansa fiktiota monin verroin kammottavampi, joten se oli ennakkotapaus, johon nykyisiä salaliittoteorioita voi peilata. Mielenhallinta ja psykoaktiiviset kokeet ovatkin MK-Ultran jälkeen olleet monien salaliittoteorioiden keskeistä polttoainetta.
Moraaliselta kannalta MK-Ultra on karmaiseva muistutus siitä, mitä voi tapahtua, kun päämäärä pyhittää kaikki keinot. Lainsäädäntöä ja eettisiä ohjeistuksia on kyllä sittemmin tiukennettu, mutta kyltymättömästi vallanhimoiset ihmiset ovat taitavia löytämään porsaanreikiä ja kiertoreittejä. Liikuttaessa moraalisesti ja eettisesti epätasaisessa maastossa olisi MK-Ultran tarjoama muistutus hyvä pitää mielessä.
Kommentit
Lähetä kommentti