Kävin tällä hikisen helteisellä viikolla hakemassa Bodymajan kehonkoostumusmittauksen madonluvut. Aloitetaan huonoista uutisista: painoindeksini (BMI) oli 35,3 ja rasvaprosentti 31,6. Huolestuttavinta kuitenkin oli, että viskeraalirasvan (eli sen kaikkein vaarallisimman sisäelinten ympärille kerääntyneen rasvan) määrä oli yli haitallisena pidetyn raja-arvon. Huonoksi uutiseksi on luettava myös se, että kehoni ikä oli 43,3 vuotta, eli yli kuusi vuotta fyysistä ikääni enemmän. Jotain positiivistakin testi tarjosi: lihasmassaa minulla on enemmän kuin keskimäärin ikäisilläni ja lihas- sekä nestetasapaino olivat oikein hyvällä tasolla. InBody-mittauksen kokonaispisteissä pääsin myös normaalien raja-arvojen sisälle.
Suomi lihoo ennätystahtia
Minulla siis riittää rutkasti parannettavaa, mutta se on ainakin varmaa, etten ole ongelmani kanssa yksin. Suomalaisten lihominen on jatkunut hälyttävää tahtia: vuonna 2014 Suomi oli EU:n 15. lihavin valtio, mutta vuonna 2022 Suomi oli tässä Eurostatin kokoamassa tilastossa noussut jo kyseenalaiselle mitalisijalle kolmanneksi. Kesäkuussa THL julkaisi tuoreet tilastot, jotka kertoivat karua kieltä: 24,5 prosentilla suomalaisista aikuisista painoindeksi ylittää 30:n raja-arvon. Ylipainoisten määrä oli kasvanut viiden vuoden takaisesta parilla prosentilla.
Lihavuusepidemian osasyitä:
- Valtaosa työskentelee toimistossa istuen
- Kuljemme lyhyetkin matkat omalla autolla tai julkisilla liikennevälineillä
- Ruokaa on aina saatavilla ja emme noudata säännöllistä ruokailurytmiä
- Pitkälle prosessoitu epäterveellinen ruoka on halvempaa ja helpompaa kuin terveellinen ruoka
- Markkinoijat tekevät kaikkensa, että sokerisia ja epäterveellisiä houkutuksia on aina käden ulottuvilla
Valtio voi ohjata, mutta ei valvoa
Ylipaino koskettaa joka neljättä suomalaista, ja tällaisessa mittakaavassa ei enää puhuta yksilöiden ongelmista, vaan yhteiskunnan ongelmista. Onhan se nurinkurista, että mikropitsan ja karkkipussin saa neljällä eurolla, mutta samalla summalla ei ole toivoakaan löytää terveellistä ja täyttävää lounasta. Siinäpä yksi syy miksi ylipaino on vielä korostetummin matalatuloisten ongelma.
Periaatteessa valtiolla kyllä olisi keinoja, joilla pakottaa ruokailutottumuksia terveellisempään suuntaan: makeisten verotuksen voisi vaikka viisinkertaistaa siten, että karkkipussi maksaisi toistakymmentä euroa ja sokeristen herkkujen mainonnan voisi kieltää. Monella tapaa siis voisi menetellä samoin, kuin on menetelty tupakan kanssa. Asia ei kuitenkaan ole niin yksioikoinen, sillä liikutaan yksilön itsemääräämisoikeuden alueella. Valtio ei voi vahtia jokaisen kansalaisensa jokaista suupalaa.
Taistelua kivikautisten aivojen kanssa
Juurisyy länsimaiden lihavuusepidemiaan on evolutiivinen; kivikautiset aivomme eivät ole pystyneet mukautumaan yhteiskunnan muutoksiin riittävän nopealla tahdilla. Vuosituhansien mittaan ihmisen paras selviytymisstrategia on ollut syödä ja levätä aina kun siihen on ollut tilaisuus. Metsästäjä-keräilijän ei tarvinnut huolehtia päivän askeltavoitteen saavuttamisesta tai kalorimäärän ylittämisestä.
2020-luvun Suomessa liikunta on tietoinen valinta lukuisten muiden ajanviettomahdollisuuksien joukossa. Terveellisen ruokavalion noudattaminen puolestaan vaatii sitä, että kymmeniä kertoja joka päivä pystymme kieltäytymään kivikautisten aivojemme impulsseista. Tämän lisäksi vaaditaan enemmän rahaa, sillä terveelliset vaihtoehdot ovat tunnetusti kalliimpia kuin epäterveelliset. Voi siis väittää, että omassa ajassamme normaalipainossa pysyminen vaatii enemmän omistautumista ja tietoisia päätöksiä kuin koskaan aiemmin. Minun ja muiden ei siis auta kuin jatkaa vastavirtaan soutamista.
Lähteitä:
Obesity rate by bodymass index (BMI)
Kommentit
Lähetä kommentti