Siirry pääsisältöön

Syyslukukausi paketissa



Tähän päivään kulminoitui syyslukukausi. Aamupäivällä pidin pikku esitelmän aiheesta ammattiyhdistysliike, ja sitten kiireellä heti perään tilastollisten menetelmien tenttiin toiselle puolelle kampusta. Näistä tuo tilastollisten menetelmien kurssi on sellainen yhteiskuntatieteilijän klassinen kompastuskivi, ja ymmärtäähän sen – humanisti ja matemaattiset kaavat sopii huonosti yhteen. Tosin tämäkin on karkeahko yleistys, mutta suokaa se anteeksi.

Huomenna on sitten vielä yhdellä kurssilla yksi kokoontumiskerta, ja sen jälkeen voi valmistautua joulun viettoon. Tai miten se nyt opiskelijalla menee….työt kuitenkin kulkevat koko ajan mukana, joten työn ja vapaa-ajan raja hämärtyy. Olen tässä itse itselleni asettanut tavoitteen, että ennen vuodenvaihdetta pitäisi vielä pari kirjoitustehtävää saada palautetuksi, joten ihan kokonaan irti työstä ei pääse vielä huomenna.

Puhun opiskelusta nimenomaan työnä, koska se kuvastaa asennettani. Esimerkiksi juuri tuo tilastomenetelmien kurssi oli välillä niin raskassuotuista tavaraa, että motivaatio luennoilla käymiseen ei kovin korkea ollut. Sen ajatteleminen työnä helpotti, ja jokaiselle luennolle tuli osallistuttua. Olen myös koittanut tehdä selvän eron työn ja vapaa-ajan välille sillä, että teen mahdollisimman paljon hommia yliopiston kirjastolla, jossa opiskelijoille on hyvät tilat olemassa. Kämpillä ollessa olen pyrkinyt pitämään kouluhommat sivummalle, joskin ihan täysin en ole siinä onnistunut.

Olen siis tänä syksynä ollut melkoinen mallioppilas. En ole juurikaan ollut luennoilta poissa, olen palauttanut kaikki annetut tehtävät ajoissa, eikä hylättyjä ainakaan vielä ole tullut. Aina heikommilla hetkillä koitan peilata siihen vaihtoehtoon, joka on loppuelämä duunarihommissa. Sen jälkeen alkaa teoreettisen viitekehyksen konstruointi tai t-testin p-arvon tulkinta kummasti maistumaan.

En sitten tiedä olenko ottanut itseni ja opiskelun ehkä rahtusen verran liiankin vakavasti. Ei ole tullut lähdettyä oikein mihinkään harrastukseen tai opiskelijatoimintaan mukaan, vaikka kyselty on ihan kiitettävästi. Ehkäpä sitä voisi uudenvuodenlupauksen tehdä, että koittaisi hieman tuossakin aktivoitua ja edes yrittää tutustua uusiin ihmisiin ainaisen itsekseen möyröttämisen sijaan.

Sellaisia fiiliksiä vuoden kääntyessä loppua kohden. Kaikkinensa saa suht tyytyväinen olla J

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...