Siirry pääsisältöön

Natsimarssi vai ei?

612-kulkue järjestettiin nyt neljättä kertaa, ja joka vuonna siihen on liittynyt ristiriitoja. Nyt marssi nousi jo etukäteen otsikoihin, kun Töölöntorille suunniteltu lasten tapahtuma alpakkoineen kaikkineen joutui väistymään Telia-stadionille marssin tieltä. 1 Joidenkin mielestä viime hetkellä keksitty lastentapahtuma olikin tosiasiassa vasemmistolaisten jekku, jonka ainoa tarkoitus oli mustamaalata heidän fasistiseksi kokemaansa soihtukulkuetta.2 Itse en tuohon oikein osaa ottaa kantaa. Jos lastentapahtuma oli vain silmänkääntötemppu, niin sitä tuskin olisi ollenkaan järjestetty. Nyt se kuitenkin järkättiin Telia-stadionilla, joka viittaa siihen, että ihan aidolla asialla oltiin alun pitäen. Toisaalta taas esimerkiksi nettijulkaisu Päivän Byrokraatin paljon huomiota saanut päivitys perustelee asian hyvin myös toiselta kannalta.3 En tiedä, eikä tämä ole se olennainen kysymys ensinkään.

Olennaista sen sijaan on se, onko kyseessä natsien marssi vai tavallisen kansan kulkue. Tyhjentävää vastausta tähän ei ole, mutta Ylen toimittaja Eero Mäntymaa on tehnyt parhaansa selvittääkseen asiaa. Itsenäisyyspäivänä Mäntymaa seisoi kadun varressa, tarkkaili kulkuetta ja haastatteli sen osallistujia. Marssille osallistujat kritisoivat muun muassa EU:n liittovaltiokehitystä, globalisaatiota ja islamin uskoa. Kokoava teema tuntui olevan ”isänmaallisuus”. Uusnatsien Suomen Vastarintaliikkeen takkeja ja kaulahuiveja oli Mäntymaan silmiin osunut noin 30 henkilöllä. 4

Tähän väliin täytyy muuten nostaa hattua Mäntymaalle. Kun selaa sosiaalisen median kommentteja, niin sieltä tulee kyllä käsittämätöntä ryönää, ja se on taatusti vain jäävuoren huippu. Tuo homma - jos mikä - vaatii paksua nahkaa.

Tätä mediamylläkkää nyt seuranneena olen tullut johtopäätökseen, että maltillisen kansalaisen kannattaa pysytellä poissa 612-kulkueesta. Marssijat koostuvat varmaankin valtaosaltaan normaaleista kriittisesti ajattelevista kansalaisista, mutta tarpeeksi selkeää pesäeroa uusnatseihin ei ole tehty. 612 kulkue tuntuu flirttailevan uusnatsien kanssa sen verran vahvasti, että löyhkä kantautuu tänne Itä-Suomeen asti. Päävastuun tästä kantavat tapahtuman järjestäjät, jotka ovat antaneet pikkusormen, ja nyt se on vienyt koko käden.


Lähteet




Kuva: kaleva.fi

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...
Lähetä kommentti
Lue lisää