Mikä on kun ei nappaa?

Ylioppilaskunnan edustajistovaalit ovat nyt syksyllä. Oli mukavaa, että minuakin kysyttiin ehdolle, mutta päätin näissä vaaleissa varata itselleni ainoastaan äänestäjän roolin. Mutta mikä on kun ei kiinnosta?

Syksyllä 2013 imeydyin mukaan nuoriso-, ja opiskelijapolitiikkaan ihan täydellä teholla. Sitä myöten minut valittiinkin jopa Keskustanuorten Pohjois-Karjalan piirin varapuheenjohtajaksi. Tuona syksynä ja seuraavana keväänä monet viikonloput hurahtivat erilaisissa koulutuksissa ja kokouksissa. Se oli aivan tavattoman antoisaa aikaa. Mukavaa lisää oli se, että koko ajan oppi uutta. Se tärkeämpi juttu olivat kuitenkin ne ihmiset, joihin Keskustanuorten, JOKE:n ja KOL:in kautta kerkesin tutustua. Tuolloin myös ”aatteen palo” oli vahvaa, ja mielessä ajoittain kajasteli mahdollisuus urastakin politiikan parissa. Mikään itsetarkoitus se ei koskaan minulle ollut, mutta yksi vaihtoehto muiden joukossa.

Sitten kävi kuten kävi, ja jouduin jättämään yliopiston peräti kolmeksi lukuvuodeksi. Jouduin myös eroamaan niistä luottamustehtävistä, jotka minulla olivat vuodelle 2014. Nyt kun tuohon on ajallista etäisyyttä, niin on helppo nähdä, että melkoisen kovaa haipakkaa tuota hommaa tuli painettua. Ei siinä paljon jarrua painettu, eikä sivupeileihin vilkuiltu. Joskus mietin, että mihinkähän tuo tie olisi vienyt?

Ajat muuttuvat ja ihmiset muuttuvat. Mielestäni Keskusta on oikein hyvä yleispuolue, ja puolueen jäsen toki olen edelleen. Mielenkiintoni kohteet ovat kuitenkin vaihtuneet tuosta 3-4 vuoden takaisesta. Silloin jaksoi sytyttää paikallispolitiikan pienet asiat ja vaikkapa opiskelijoiden ateriatuen puolustaminen. Opin, että politiikka on pieniä tekoja hitaalla tahdilla.

Nuo asiat ovat tänään aivan yhtä tärkeitä 3-4 vuotta sitten, mutta oma mielenkiinto on ajautunut mikrosta makroon, pienestä suureen. Kiinnostuksen kohteita ovat asiat kuten talousjärjestelmän toiminta, EU:n tulevaisuus, ilmastonmuutos ja siirtolaisuus. Eli kyseessä ei ole suuruusluokaltaan edes valtakunnan politiikka, vaan mitä suuremmissa määrin kansainvälinen politiikka. On selvää, että tuollaiset asiat harvemmin ovat esityslistalla ylioppilaskunnan edustajistossa :D

Omalta osaltani voikin sanoa, että opiskelijapolitiikka on taakse jäänyttä elämää, ja nuorisopolitiikan osalta tulee jo ikäkin vastaan. Nostan hattua yliopiston edustajistovaaleihin ehdolle lähteneille, ja etenkin kampanjoiden puuhanaisille-, ja miehille. Sitä ei moni arvaakaan, kuinka aikaa vievää ja kuluttavaa moinen homma oikeasti onkaan.

Kuva: isyy.fi