Olen sitä mieltä, että Suomen tulisi liittyä
Pohjois-Atlantin puolustusliittoon, eli tuttavallisemmin Natoon. Pontimena
tälle kirjoitukselle on eilen paljastuneet kahden venäläisen hävittäjän
ilmatilaloukkaukset. Kaikki tämä tapahtui samaan aikaan kun Suomessa pidetään
Pohjoismaiden, Baltian maiden ja Yhdysvaltojen puolustusyhteistyökokousta. Ei
voi olla sattumaa, että juuri sillä hetkellä kaksi hävittäjää eksyy Suomen ilmatilaan.
Mielipiteeni ei perustu pelkästään viimeisen vuorokauden
tapahtumille. Neuvostoliiton hajottua Suomi on tehnyt kaiken mahdollisen
poliittisen yhdentymisen lännen kanssa. Suomi on puolensa valinnut jo yli 20
vuotta sitten. Puolustusvoimat on päivittänyt kalustonsa ja koulutuksensa Nato
yhteensopiviksi. On oikeastaan outoa, että Natoon ei olla vielä liitytty. Nyt
alkaisi olla aika. Mieluiten yhtä aikaa Ruotsin kanssa, mutta tarvittaessa myös
ilman. Puolustusyhteistyön tiivistäminen Ruotsin kanssa on hyvä suuntaus, mutta
tosipaikan tullen mikään puolustusliitto länsinaapurimme kanssa ei ole
riittävä. Vain ja ainoastaan täysinäinen Naton jäsenyys on aidosti turvaa tuova
liittouma.
Naton vastustajien yleisin argumentti liittyy Venäjän
pelkoon. Miten he reagoisivat tärkeän naapurimaansa liittoutumiseen? On selvää,
että ratkaisu suututtaisi Venäjän valtion johdon ja seurauksena voisi olla
pitkän aikaa jatkuvat kalseat diplomaattiset välit, kaupparajoitteita ja muita
arvaamattomia seurauksia. Mielestäni tämä on kuitenkin riski, joka tulisi
ottaa. Jo nyt EU:n kautta tulleiden pakotteiden myötä välit ovat varsin
viileät.
Jos Suomeen kohdistuu sotilaallista uhkaa, niin lienee
kaikille selvää, että se tulee nimenomaan Venäjältä. Yhä vaan
autoritaarisempaan suuntaan valunut Putinin Venäjä on käyttäytynyt viime
vuosina todella aggressiivisesti ja sen tosiasiallisia tarkoitusperiä voi vain
arvailla. Jotkut ovat kritisoineet kielikuvaa, jossa Naton jäsenyys
rinnastetaan kotivakuutukseen. Minusta se on toimiva – vakuutus kannattaa
hankkia ennen kuin talo on liekeissä.
Ensi vuonna Suomen itsenäistymisestä tulee kuluneeksi 100
vuotta. Ehkä olisi vihdoin aika poiketa Kekkosen-Paasikiven linjalta ja alkaa
tehdä koviakin ulkopoliittisia päätöksiä itsenäisenä valtiona, pelkäämättä
isoveljen paheksuntaa. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen oli hyvin perusteltua
säilyttää hyvät suhteet valtavaan naapurimaahan, etenkin kun 1990-luvulla
hetken aikaa näytti siltä, että Venäjästä on kehittymässä aito demokratia.
2010-luvun suuntaus on niin huolestuttava, että mielestäni täytyy uskaltaa
tehdä iso ja tärkeä päätös ja liittyä Natoon.
Kuva: sto.nato.int
Kommentit
Lähetä kommentti