Siirry pääsisältöön

Kyllä Natolle



Olen sitä mieltä, että Suomen tulisi liittyä Pohjois-Atlantin puolustusliittoon, eli tuttavallisemmin Natoon. Pontimena tälle kirjoitukselle on eilen paljastuneet kahden venäläisen hävittäjän ilmatilaloukkaukset. Kaikki tämä tapahtui samaan aikaan kun Suomessa pidetään Pohjoismaiden, Baltian maiden ja Yhdysvaltojen puolustusyhteistyökokousta. Ei voi olla sattumaa, että juuri sillä hetkellä kaksi hävittäjää eksyy Suomen ilmatilaan.



Mielipiteeni ei perustu pelkästään viimeisen vuorokauden tapahtumille. Neuvostoliiton hajottua Suomi on tehnyt kaiken mahdollisen poliittisen yhdentymisen lännen kanssa. Suomi on puolensa valinnut jo yli 20 vuotta sitten. Puolustusvoimat on päivittänyt kalustonsa ja koulutuksensa Nato yhteensopiviksi. On oikeastaan outoa, että Natoon ei olla vielä liitytty. Nyt alkaisi olla aika. Mieluiten yhtä aikaa Ruotsin kanssa, mutta tarvittaessa myös ilman. Puolustusyhteistyön tiivistäminen Ruotsin kanssa on hyvä suuntaus, mutta tosipaikan tullen mikään puolustusliitto länsinaapurimme kanssa ei ole riittävä. Vain ja ainoastaan täysinäinen Naton jäsenyys on aidosti turvaa tuova liittouma. 

Naton vastustajien yleisin argumentti liittyy Venäjän pelkoon. Miten he reagoisivat tärkeän naapurimaansa liittoutumiseen? On selvää, että ratkaisu suututtaisi Venäjän valtion johdon ja seurauksena voisi olla pitkän aikaa jatkuvat kalseat diplomaattiset välit, kaupparajoitteita ja muita arvaamattomia seurauksia. Mielestäni tämä on kuitenkin riski, joka tulisi ottaa. Jo nyt EU:n kautta tulleiden pakotteiden myötä välit ovat varsin viileät.

Jos Suomeen kohdistuu sotilaallista uhkaa, niin lienee kaikille selvää, että se tulee nimenomaan Venäjältä. Yhä vaan autoritaarisempaan suuntaan valunut Putinin Venäjä on käyttäytynyt viime vuosina todella aggressiivisesti ja sen tosiasiallisia tarkoitusperiä voi vain arvailla. Jotkut ovat kritisoineet kielikuvaa, jossa Naton jäsenyys rinnastetaan kotivakuutukseen. Minusta se on toimiva – vakuutus kannattaa hankkia ennen kuin talo on liekeissä. 

Ensi vuonna Suomen itsenäistymisestä tulee kuluneeksi 100 vuotta. Ehkä olisi vihdoin aika poiketa Kekkosen-Paasikiven linjalta ja alkaa tehdä koviakin ulkopoliittisia päätöksiä itsenäisenä valtiona, pelkäämättä isoveljen paheksuntaa. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen oli hyvin perusteltua säilyttää hyvät suhteet valtavaan naapurimaahan, etenkin kun 1990-luvulla hetken aikaa näytti siltä, että Venäjästä on kehittymässä aito demokratia. 2010-luvun suuntaus on niin huolestuttava, että mielestäni täytyy uskaltaa tehdä iso ja tärkeä päätös ja liittyä Natoon.  

Kuva: sto.nato.int

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...